Vapaan Suomen radio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaan Suomen radio oli natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945 ylläpitämä propagandaradioasema, jonka lähetykset oli suunnattu suomalaisille sen jälkeen kun Suomi oli katkaissut suhteensa Saksaan ja tehnyt rauhan Neuvostoliiton kanssa.

Vapaan Suomen radion tarkoituksena oli muokata suomalaisten mielialoja saksalaismyönteiseen ja neuvostovastaiseen suuntaan. Lähetyksissä arvosteltiin voimakkaasti Suomen hallitusta sen sovinnollisesta politiikasta Neuvostoliiton suuntaan, levitettiin kauhutarinoita Neuvostoliiton toimista Suomessa ja kehotettiin suomalaisia jatkamaan vastarintaa sissisodan keinoin. Aseman toimitus lienee perustettu Berliinissä syyskuun puolivälissä 1944 ja ensimmäinen muistiinmerkitty lähetys esitettiin 26. syyskuuta. Sen jälkeen ohjelmaa tuli joka ilta 15 minuutin ajan. Vapaan Suomen radion ohjelma oli suomenkielistä ja työntekijät enimmäkseen suomalaisia, mutta se toimi SS:n, Saksan propagandaministeriön ja Saksan yleisradion tarkan ohjauksen alaisena. Johtajana ja ensimmäisenä kuuluttajana toimi suomalaiseen Waffen-SS-pataljoonaan kuulunut untersturmbannführer Claes Purjo. Kuuluttajiksi tulivat pian perustamisen jälkeen johtaja Aarne Runolinna ja Suomen Berliinin-lähetystön vahtimestari Oiva Koski. Myös Yrjö von Grönhagen työskenteli toimituksessa jonkin aikaa alkuvuodesta 1945.[1]

Vapaan Suomen radio toimi yhdessä muihin maihin suunnattujen vastaavien propagandaradioasemien kanssa Berliinin stadionilla, mutta lähetyksissä toimipaikkaa ei koskaan mainittu ja aseman annettiin ymmärtää toimivan Suomessa tai Ruotsissa. Erään tiedon mukaan lähetykset olisivat lakanneet kuulumasta Suomessa jo tammikuun 1945 alussa, toisen mukaan ne jatkuivat maaliskuulle. Asema evakuoitiin maaliskuun alkupuoliskolla Helmstedtiin Magdeburgin lähistölle, mutta se lähetti enää vain muutamia uusintoja vanhoista ohjelmistaan. Huhtikuun alkuun mennessä henkilökunta siirtyi turvaan Norjaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lars Westerlund: Itsetehostuksesta nöyryyteen: Suomensaksalaiset 1933–1946, s. 271–277. Kansallisarkisto 2011. Viitattu 17.8.2013.