Valtioservituutti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valtioservituutti on joko kansainvälisoikeudellinen rasite, sopimukseen perustuva valtiollisen vallan rajoitus jollakin alueella tai valta käyttää jotain oikeutta toisen valtion alueella. Se on valtion itsenäisyyteen kuuluvan alueellisen määräysvallan rajoitus, joka ilmenee joko pakkona pidättäytyä valtiolle kuuluvien oikeuksien käytöstä tai pakkona sallia toisen valtion käyttää valtaoikeuksia kohteena olevassa valtiossa. Aktiivinen valtioservituutti oikeuttaa valtion käyttämään oikeuksia toisen valtion alueella ja passiivinen valtioservituutti rajoittaa valtion määräysvaltaa omalla alueellaan. Valtion ohella myös kansainvälinen järjestö voi olla valtioservituutin takaamien oikeuksien haltija.[1][2]

Käytännön valtioservituutteja ovat esimerkiksi kauttakulkuoikeus, alueen linnoittamattomuus, passintarkastuksen suorittaminen toisen valtion raja-asemalla, sotilastukikohdan tai sataman luovutus toisen valtion hallintaan, alueen sotilaallinen neutraloiminen ja alueen käyttäminen kansainvälisen järjestön asemapaikaksi. Valtioservituutin alaisena on siten Yhdistyneiden kansakuntien päämaja New Yorkissa. Suomessa valtioservituutti on koskenut Ahvenanmaata, mikä ensi sijassa ilmenee linnoittamattomuutena. Valtioservituutteja ovat myös Porkkalan alueen vuokrasopimus 1940–1955 ja Saimaan kanavan vuokrasopimus vuodesta 1962.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. a b Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.