Valkopohjakeramiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkopohjatekniikalla maalattu niin kutsuttu Apollon-kyliks, n. 460 eaa. Kuvituksessa Apollon ja korppi. Delfoin arkeologinen museo.

Valkopohjakeramiikka (valkopohjatyyli) viittaa antiikin kreikkalaiseen keramiikkaan, jossa vaasien pohjavärinä on valkoinen, ja koristelu on tehty sen päälle mustalla tai muilla väreillä. Kyseisestä koristemaalaustekniikasta käyteään nimitystä valkopohjatekniikka.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopohjatekniikka oli alun perin peräisin seinämaalauksista. Keramiikassa sitä käytettiin alun perin erityisesti Jooniassa, Kykladeilla ja Lakoniassa geometriselta kaudelta lähtien. Ateenaan ja sen attikalaiseen keramiikkaan tekniikka tuli arkaaisella kaudella noin 530 eaa., oletettavasti Nikostheneen Jooniasta tuomana. Attikalaisessa keramiikassa valkopohjatekniikka kehittyi omaksi tyylisuunnakseen mustakuvio- ja punakuviotekniikan rinnalle.[1][2]

Tyyliä suosittiin erityisesti lekyyteissä klassisen kauden ensimmäisellä puoliskolla 400-luvulla eaa.[1] On ehdotettu, että valkopohjatekniikalla olisi haluttu luoda vaikutelma siitä, että vaasi olisi ollut kalliimpaa materiaalia, kuten norsunluuta tai marmoria.[2]

Kaksi nuorukaista kalos-kirjoituksen ympäröimänä. Kuvitusta attikalaisessa valkopohjatekniikalla koristellussa vaasissa.

Maalareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopohjatekniikassa savenvärinen vaasi maalattiin ensin kauttaaltaan valkoisella savilietteellä, jossa ei ollut rautaoksidia, joka olisi muuttunut tummaksi uunissa poltettaessa. Hahmot ja muu koristelu maalattiin päälle mustalla, ruskealla ja muilla väreillä. Alkuvaiheessa hahmot muistuttivat mustakuviotekniikan hahmoja. Myöhemmin hahmoihin maalattiin ääriviivat, ja sisäosiin käytettiin eri värejä. Valkoinen pohja mahdollisti laajemman lisävärien skaalan kuin musta- ja punakuviotekniikoissa. Lisäväreinä käytettiin muun muassa purppuraa, sinistä, punaista, vaaleanpunaista, vihreää ja keltaista. Myöhemmässä vaiheessa hahmoihin saatettiin maalata varjostus (skiagrafia).[1][3]

Vaasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkopohjatekniikkaa käytettiin erityisesti rituaali- ja hauta-astioissa, sillä vaasien pinta oli muihin tekniikoihin verrattuna paljon hauraampi arkikäytössä käytettäväksi.[4] Attikalaisessa keramiikassa valkopohjatekniikkaa käytettiin erityisesti hautalekyyteissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Attikalainen vaasimaalaus, valkopohjatekniikka”, Antiikin käsikirja, s. 70–71, 615. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c White-ground pottery Brill’s New Pauly. Brill. Viitattu 20.1.2020.
  3. Athenian pottery: techniques of decoration Classical Art Research Centre, University of Oxford. Viitattu 20.1.2020.
  4. White-Ground Technique Art History Glossary. Viitattu 20.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]