Valentin Katajev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valentin Katajev vuonna 1950.

Valentin Petrovitš Katajev (ven. Валенти́н Петро́вич Ката́ев; 28. tammikuuta (J: 16. tammikuuta) 1897 Odessa12. huhtikuuta 1986 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Valentin Katajev syntyi opettajan perheeseen. Myös hänen veljestään Jevgeni Petrovista tuli kirjailija. Katajev osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja Venäjän sisällissotaan, työskenteli toimittajana ja kirjoitti runoja ja kertomuksia. Hänen ensimmäiset kirjansa ilmestyivät vuosina 1923–1926. Satiirinen pienoisromaani Hummaajat (Rastrattšiki, 1926) ja näytelmä Ympyrän neliöiminen (Kvadratura kruga, 1928) tekivät Katajevista tunnetun kirjailijan.[2]

Katajevin Magnitogorskin rakentamisesta kirjoittama romaani Vremja, vperjod! (”Aika, eteenpäin!”, 1932) herätti suurta huomiota. Toinen menestysteos oli omaelämäkerrallinen pienoisromaani Siintää purje yksinäinen (Belejet parus odinoki, 1936), josta tuli myöhemmin osa neliosaista romaania Volny Tšornogo morja (”Mustanmeren aallot”, 1961). Katajevin teokset käsittelivät usein Venäjän sisällissotaa ja myöhemmin toista maailmansotaa. Pienoisromaani Rykmentin poika (Syn polka, 1945) sai Stalin-palkinnon.[1][2][3]

Katajev kuului Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallitukseen vuodesta 1934 ja Novyi mir -kirjallisuuslehden toimituskuntaan vuosina 1946–1954. Hän perusti kirjallisuuslehti Junostin vuonna 1955 ja toimi vuoteen 1962 saakka sen päätoimittajana. Katajev liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1958. Kirjailijan myöhemmät teokset kuten Pyhä kaivo (Svjatoi kolodets, 1965), Unohduksen ruoho (Trava zabvenja, 1967) ja Timanttikruununi (Almaznyi moi venets, 1978) koostuvat usein muistelmista ja mietelmistä.[1][2]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hummaajat (Rastrattšiki). Helsinki: Kansanvalta, 1930.
  • Kukapa ei tuntisi Konskia: kuunnelma (Domik). Suom. Oili Suominen saksannoksesta, sov. Terttu Vilhola. YLE: Radion kuunnelma- ja erikoistoimitus, 1967 (moniste).
  • Kukkaistie: nelinäytöksinen komedia. Suom. S. Lintukari. Työväen Näyttämöiden Liitto, 1946 (moniste).
  • Käy yksin valkopurren reitti (Belejet parus odinoki). Suom. Elina Timonen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.
  • Minä – työtätekevän kansan poika (Ja – syn trudovogo naroda). Suom. Hilkka Mäkelin. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1940.
  • Neron tapaus: nelinäytöksinen komedia (Slutšai s genijem). Suom. Jotaarkka Pennanen. Työväen Näyttämöiden Liitto, 1972 (moniste).
  • Pilli ja tuoppi. (Dudotška i kuvšintšik). Suom. Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Kansankulttuuri, 1977.
  • Päivä lepokodissa: kolminäytöksinen farssi (Den otdyha). Suom. Kaj Kauhanen. Työväen Näyttämöiden Liitto, 1967 (moniste).
  • Rykmentin poika (Syn polka). Suom. Olga Kukkonen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1947.
  • Siintää purje yksinäinen (Belejet parus odinoki). Suom. Juuso Mustonen. Helsinki: Tammi, 1946.
  • Taikakukka (Tsvetik-semitsvetik). Suom. Matti Vesvalo. Moskova: Edistys, 1964.
  • Timanttikruununi (Almaznyi moi venets). Suom. Lea Pyykkö. Hämeenlinna: Karisto, 1986.
  • Unohduksen ruoho (Trava zabvenja). Suom. Lea Pyykkö. Hämeenlinna: Karisto, 1980.
  • Vaimo: kertoelma Jevgeni Petrovin muistolle (Žena). Helsinki: Kansankulttuuri, 1948.
  • Veitset: kuunnelma. Sov. Manfred Janke, suom. Simo Lyly saksannoksesta. YLE: Radion kuunnelma- ja erikoistoimitus, 1984 (moniste).
  • Vihreä vyöhyke: kuunnelma (Ponedelnik). Suom. Jotaarkka Pennanen. YLE: Radion kuunnelma- ja erikoistoimitus, 1973 (moniste).
  • Ympyrän neliöiminen: kolminäytöksinen komedia (Kvadratura kruga). Suom. Eino Kalima. Suomen Teatteriliitto, 1945 (moniste).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 347–348. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
  2. a b c Russkije pisateli, XX vek: biobibliografitšeski slovar, tšast 1, s. 604–607. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X.
  3. Katajev Valentin Petrovitš Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 25.3.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]