Valaistusvoimakkuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valaistusvoimakkuus (tunnus E), on fotometrian suure, joka kuvaa tietylle pinta-alalle lankeavaa valovirran määrää. Valaistusvoimakkuutta käytetään kuvaamaan, miten hyvät valaistusolosuhteet jossakin tilassa on. Valaistusvoimakkuuden SI-järjestelmän mukainen mittayksikkö on luksi (lx).

Käytännön valaistusvoimakkuusarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen silmän värinäkö toimii vain kirkkaammissa olosuhteissa (luokkaa 100 lx). Värien näkeminen vääristymättöminä vaatii myös tasaista valon spektriä. Hämärässä toimii vain kirkkauden (harmaasävyjen) aistiminen ja sekin vaatii hetken totuttelua olosuhteisiin, mutta ihminen saa karkeita näköhavaintoja ympäristöstään noin sadasosa luksinkin valaistuksessa. Tarkkaan työhön tarvitaan päivänvaloa tai tehokas ja hyvin kohdennettu keinovalo.

Valaistusvoimakkuusarvoja
Valaistusvoimakkuus Kohde ja käyttö
0,005 lx tähtien valo
0,1 lx kuun valo
1 lx tyypillinen elektronisten kameroiden herkkyysraja
30 lx ulkoalueiden yleisvalaistus
150 lx aulat
300 lx isot tilat karkeaan työhön
500 lx toimistohuoneet, luokkahuoneet
1 000 lx tarkkuutta vaativa toimistotyö ja työstö, TV-studio
5 000 lx poikkeuksellista tarkkuutta vaativa työ
10 000 lx normaali pilvinen päivä
100 000 lx auringonvalo kirkkaimmillaan, leikkaussalin kohdevalaistus