Uruguayncimarrón

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uruguayncimarrón
PERRO CIMARRON.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Uruguay
Määrä Suomessa rekisteröity 13[1]
Alkuperäinen käyttö karja- ja vahtikoira
Nykyinen käyttö karja- ja vahtikoira
Muita nimityksiä Cimarrón Uruguayo, Perro Cimarrón, Cimarrón Creole, Cimarron Dog, Uruguayan Gaucho Dog, Maroon Dog, Cerro Largo Dog
FCI-luokitus ryhmä 2
#353
Ulkonäkö
Paino uros 38-45 kg, narttu 33-40 kg
Säkäkorkeus uros 58-61 cm, narttu 55-58 cm
Väritys brindle tai fawn

Uruguayncimarron (cimarrón uruguayo) on uruguaylainen koirarotu. Cimarrón tarkoittaa villiä, mikä viittaa sen alkuperään.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uruguayncimarron on erittäin voimakasrakenteinen lyhytkarvainen molossikoira, jonka tulee olla rungoltaan suorakulmion muotoinen. Korvat typistetään sen kotimaassa samaan tapaan pyöreäkärkisiksi kuin são miguelinfilalla. Häntä joko typistetään varsin lyhyeksi tai jätetään kokonaan typistämättä. Yleisin väritys on brindle, mutta myös fawn hyväksytään kaikissa sävyissään. Tumma tai musta maski sallitaan. Fawn-värisillä yksilöillä sallitaan mustat vivahteet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 58-61 cm ja nartun 55-58 cm, mutta molemmilla sallitaan 2 cm:n vaihtelu mainituista mitoista. Uros painaa 38-45 kg ja narttu 33-40 kg.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu polveutuu samoista espanjalaisista karjakoirista kuin são miguelinfila ja kanariandoggi, minkä vuoksi se muistuttaakin niitä ulkonäöllisesti. Se on kuitenkin alun perin syntynyt luonnonvalinnan tuloksena ilman ihmisen jalostusta. Tietyllä maantieteellisellä alueella kehittyi melko homogeeninen koirakanta, jonka yksilöt elivät suurissa villikoiralaumoissa. Rodun lukumäärä kääntyi 1900-luvulla laskuun, sillä tuhansia koiria ammuttiin niiden uhatessa ihmisiä ja karjaa. Se katosi kaupunkien ympäristöltä, mutta maatilojen omistajat huolehtivat siitä ja käyttivät sitä vahtikoirana.

Vuoden 1969 Melon näyttelyyn osallistui huomattava määrä uruguayncimarroneja, ja Montevideon näyttelyssä luvuksi arvioitiin nelisenkymmentä yksilöä. Kotimaansa ulkopuolella niitä on nykyisin muun muassa Ruotsissa ja Tšekissä. Suomeen on rekisteröity tähän mennessä 13 yksilöä, ja yksi pentuekin on syntynyt Maxento-kenneliin.

Tumma brindle

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]