United Airlinesin lento 629

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
United Airlinesin lento 629
United Airlinesin DC-6 Stapletonin lentokentällä
United Airlinesin DC-6 Stapletonin lentokentällä
Yhteenveto
Päivämäärä 1. marraskuuta 1955
Onnettomuustyyppi Pommi-isku
Tapahtumapaikka Longmont, Colorado
Lähtöpaikka LaGuardian lentoasema, New York
Määränpää Seattle-Tacoman kansainvälinen lentoasema, Seattle
Kuolleita 44 [1]
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Douglas DC-6B
Lentoyhtiö United Airlines
Matkustajia 39
Miehistöä 5

United Airlinesin lento 629 oli reittilento 1. marraskuuta 1955 LaGuardian lentoasemalta New Yorkista Chicago Midwayn kansainvälisen lentoaseman, Denverissä sijaitsevan Stapletonin kansainvälisen lentoaseman ja Portlandin kansainvälisen lentoaseman kautta Seattle-Tacoman kansainväliselle lentoasemalle. Koneessa räjähti pommi lähellä Longmontia Coloradossa, ja kaikki koneessa olleet 44 ihmistä kuolivat räjähdyksessä ja sitä seuranneessa koneen putoamisessa. Lentokone tuhoutui täysin.[1]

Pommin takana oli John "Jack" Gilbert Graham, 23, jonka äiti oli koneessa. Tarkoituksena oli saada vakuutusrahat äidin henkivakuutuksesta.[2]

Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lento oli lähtenyt New Yorkista, ja saapunut Chicagon kautta Denveriin 11 minuuttia myöhässä kello 18.11. Denverissä kone tankattiin, ja sen koko miehistö vaihtui. Denveristä konetta lensivät kapteeni Lee H. Hall ja perämies Donald A. White. Kapteeni Hall oli toisen maailmansodan veteraani.[3] Lisäksi ohjaamossa oli lentoinsinööri Samuel F. Arthur. Denverissä koneeseen otettiin myös mukaan lisää matkatavaroita. Lento nousi ilmaan kello 18.44.

Kello 19.03 Denverin lennonjohto havaitsi taivaalla kaksi valopistettä, joista toinen oli kirkkaampi kuin toinen, jotka sitten tippuivat maahan. Valopisteet näkyivät 30-45 sekunnin ajan. Sitten maasta näkyi välähdys, joka valaisi pilvien alaosan noin 10 000 jalan korkeudessa. Myös lähiseutujen asukkaat kuulivat räjähdyksen ja näkivät välähdyksen.[3] Lennonjohto yritti heti selvittää, onko jokin kone vaikeuksissa. Kaikkiin muihin lentokoneisiin saatiin yhteys, paitsi United Airlinesin lentoon 629.[4]

Lentokoneen osat levisivät noin 15 neliökilometrin alueelle. Koneen runko oli hajonnut lukemattomiin osiin. Kevyitä materiaaleja, kuten paperia, löytyi jopa 15 kilometrin päästä. Koneen perä oli säilynyt yhdessä osassa melko hyvässä kunnossa. Löydetyistä osista voitiin päätellä, että koneen runko hajosi jo ilmassa ja että perä irtosi muusta rungosta ennen kuin runko ja siivet hajosivat. Hajoamisen lisäksi monet osat paloivat, kun koneen ympäristöön levinnyt polttoaine syttyi palamaan. Palaminen jatkui kolmen päivän ajan sattumusyrityksistä huolimatta.[4]

Tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo varhaisessa vaiheessa tutkintaa kävi ilmi, että koneessa on tapahtunut räjähdys. Oli myös selvää, että räjähdys oli ollut niin voimakas, että olisi epätodennäköistä, että sen olisi aiheuttanut aiheuttanut jokin lentokoneen osa tai laite. Räjähteen jälkiä ja hajua oli ennen kaikkea matkatavaraosasto 4:n alueella. Koneen osat kerättiin ja vietiin varastoon, jossa lentoturmatutkijat järjestelivät osat alkuperäisille paikoilleen. Matkatavaraosasto 4:n lähellä osat muuttuivat yhä pienemmiksi, ja itse matkatavaraosaston kohdalta puuttui osia. Koneen osista ei löytynyt merkkejä materiaalien väsymisestä tai rakennevioista. FBI:n laboratorio etsi koneen osista räjähdysaineita. Kemiallinen analyysi paljasti jäämiä, joista päätellen pommissa oli ollut natriumnitraattia sisältävää dynamiittia. Lisäksi löytyi mangaanidioksidia, jota käytetään yleisesti paristoissa. Tutkijaryhmä tuli siihen lopputulokseen, että koneen matkatavaraosasto 4:ssä on tapahtunut räjähdys.[4]

Osana tutkintaa tutkijaryhmä selvitti, kenellä matkustajista oli ollut henkivakuutus. Kävi ilmi, että useammalla matkustajalla oli juuri ennen matkaa hankittu henkivakuutus. 1950-luvulla oli tavallista, että lentokentän automaateista voi ostaa henkivakuutuksia. Tutkiessaan matkatavaroiden jäämiä tutkijat kiinnittivät huomiota denveriläisen liikeinaisen Daisie Kingin, 53, tavaroihin. Tavaroiden mukana oli tietoa Kingin pojasta John "Jack" Grahamista, jolla oli jo ennestään rikostaustaa. Selvisi, että Daisie Kingillä oli 37 500 dollarin henkivakuutus, jonka ainoana edunsaajana oli hänen poikansa. Kingiltä oli myös jäänyt huomattava määrä perintöä.

Jack Graham kutsuttiin kuulusteltavaksi. Graham kertoi, että hänen äitinsä oli itse pakannut matkalaukkunsa, mutta Grahamin vaimo Gloria kertoi, että mukana oli ollut myös Grahamilta saatu joululahja, jonka Graham oli paketoinut. Kotietsinnässä Grahamin kotoa löytyi samanlaisia johtoja kuin turmapaikalta oli löytynyt, ja lisäksi löytyi lisää vakuutuspapereita. Daisie King ei ollut allekirjoittanut papereita, joten ne eivät itse asiassa olleet edes voimassa.

Toisella kuulustelukerralla 13. marraskuuta Graham myönsi olleensa räjähdyksen takana. Graham kertoi rakentaneensa pommin 25 dynamiittipötköstä, kahdesta nallista, ajastimesta ja pienestä paristosta. Ajastimen maksimiaika oli 90 minuuttia, joten Grahamin piti sujauttaa lahja äitinsä matkatavaroihin juuri ennen lähtöä ja ajaa sitten nopeasti lentokentälle. Graham jäi lentokentän kahvilaan juomaan kahvia ja syömään donitseja. Kun hän kuuli lento-onnettomuudesta, hän tiesi, että hänen suunnitelmansa oli toiminut.

14. marraskuuta 1955 Graham pidätettiin epäiltynä 44 murhasta.[3]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

United Airlinesin lennon 629 pommi-isku herätti paljon huomiota mediassa. Televisiokanavat vaativat päästä tekemään suoraa lähetystä oikeudenkäynnistä, mitä ei ollut koskaan sallittu aiemmin. Lupa heltisi oikeudenkäynnin televisiointiin, mutta lähetyksen sai näyttää vasta myöhemmin. Oikeudenkäynti oli ensimmäinen, jossa televisiointi oli sallittu. Myös valokuvien ottaminen oli sallittua.

Oikeudessa Graham kielsi teon ja väitti tunnustaneensa vain, koska poliisi oli uhkaillut häntä. Syyttäjällä oli kuitenkin vahvaa näyttöä Grahamin syyllisyyden puolesta, niin teknisiä todisteita kuin myös Grahamin allekirjoittama 20-sivuinen tunnustus, jossa tämä kuvailee tarkasti, kuinka rakensi pommin ja sai sen mukaan äitinsä matkatavaroihin. Puolustus oli kykenemätön kumoamaan näitä todisteita. Graham ei halunnut pitää puolustuspuheenvuoroa 21. huhtikuuta 1956 käydyssä loppuoikeudenkäynnissä, ja pyysi myös, ettei hänen vaimonsa Gloria todistaisi hänen puolestaan.

Oikeuskäsittely oli nopeasti ohi. Valamiehistö totesi Grahamin syylliseksi murhiin. Tämä tarkoitti automaattisesti kuolemantuomiota.[3]

Graham teloitettiin kaasukammiossa 11. tammikuuta 1957. Hän ei osoittanut minkäänlaista katumusta teostaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]