Natriumnitraatti
| Natriumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7631-99-4 |
| PubChem CID | 24268 ja 517680 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaNO3 |
| Moolimassa | 84,9947 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe tai väritön kiderakenne |
| Sulamispiste | 307 °C (580,15 K) |
| Kiehumispiste | 380 °C (653,15 K) |
| Tiheys | 2,26 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 87,4 g/100 ml |
|
|
|
Natriumnitraatti (NaNO3) on valkoinen kiinteä suola, joka liukenee hyvin veteen. Natriumnitraattia kutsutaan myös nimillä chilen- ja perunsalpietari erotuksena perinteisestä salpietarista, joka on kaliumnitraattia.
Natriumnitraattia käytetään lannoitteisiin, pyrotekniikassa, säilöntäaineena, rakettien polttoaineessa, nitrauskemikaalina, hapettimena sekä lasin ja keramiikan valmistuksessa.[1]
Chilen, Perun ja Bolivian välinen Tyynenmeren sota sai osittain alkunsa taistelusta alueen rikkaista natriumnitraattivaroista. Maailman suurimmat salpietarimalmiesiintymät oli Atacaman aavikolla. Natriumnitraattia kaivettiin alueella runsaasti 1940-luvulle saakka. Natriumnitraatin arvo oli laskenut koko 1900-luvun, mihin vaikutti Haber-Bosch-menetelmän kehittäminen.
Salpietarimalmia kaivetaan Chilestä edelleen. Siitä saadaan natriumnitraatin lisäksi kaliumnitraattia, natriumsulfaattia ja jodia. Natriumnitraattia valmistetaan myös keinotekoisesti neutralisoimalla typpihappoa soodalla.[1]
Elintarvikkeissa käytettävä natriumnitraatin E-koodi on E251.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 333. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ E251 - Natriumnitraatti Ruokavirasto. Viitattu 21.9.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta natriumnitraatti Wikimedia Commonsissa
