Umberto II
| Umberto II | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 | |||||
| Italian kuningas | |||||
| Valtakausi | 9. toukokuuta 1946 – 12. kesäkuuta 1946 | ||||
| Edeltäjä | Viktor Emanuel III | ||||
| Seuraaja | monarkia lakkautettu (Enrico De Nicola presidenttinä) | ||||
| Pääministeri | Alcide De Gasperi | ||||
| Syntynyt |
Umberto Nicola Tommaso Giovanni Maria di Savoia 15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta | ||||
| Kuollut |
18. maaliskuuta 1983 (78 vuotta) Geneve, Sveitsi | ||||
| Puoliso | Maria José | ||||
| Lapset |
Prinsessa Maria Pia Napolin prinssi Vittorio Emanuele Prinsessa Maria Gabriella Prinsessa Maria Beatrice | ||||
| |||||
| Suku | Savoiji | ||||
| Isä | Viktor Emanuel III | ||||
| Äiti | Elena Petrović-Njegoš | ||||
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus | ||||
| Nimikirjoitus |
 | ||||
Umberto II (15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta – 18. maaliskuuta 1983 Geneve, Sveitsi) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta 1946 – 12. kesäkuuta 1946.[1] Hän oli lempinimeltään Re di Maggio, toukokuun kuningas.
Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto opiskeli Torinon sotilasakatemiassa ja valmistui vuonna 1923. Isänsä pyynnöstä Umberto nai vuonna 1930 Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen, Belgian Albert I:n tyttären. He saivat neljä lasta.[2]
Syrjäytettyään Benito Mussolinin vuonna 1943 kuningas Viktor Emanuel III antoi perustuslaillisen valtansa pojalleen Umbertolle ja matkusti Egyptiin. Hänen isänsä luopui vallasta vain muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä monarkiasta ja Umberto hallitsi 35 päivää.[1]
Kun monarkia päätettiin virallisesti, Umberto lähti Italiasta lopulliseen maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin. Maanpaossa Umberto asui vaimostaan erillään ja eli elämäänsä homoseksuaalina.[3]
Pääministeri Alcide De Gasperi otti aseman maan väliaikaisena johtajana. Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan. Laki kumottiin vasta vuonna 2002.[4]
Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 168. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
- ↑ Umberto II of Italy was born on September 15th, 1904. History Today. Viitattu 27.10.2013.
- ↑ Dall'Oroto, Giovanni: ”Umberto II”, Who's Who in Contemporary Gay and Lesbian History, s. 453. Lontoo: Psychology Press, 2002. ISBN 9780415291613.
- ↑ Aanmoen, Oskar: Prince Emanuele of Savoy calls for the restoration of Italy’s monarchy Royal Central. 6.11.2018. Viitattu 16.5.2019. (englanniksi)
- ↑ King Umberto II House of Savoy. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.10.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umberto II Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Edeltäjä: Viktor Emanuel III |
Italian kuningas 1946 |
Seuraaja: monarkia päätetty |
|