Umberto II
| Umberto II | |
|---|---|
 |
|
| Italian kuningas | |
|
|
|
| Edeltäjä | Viktor Emanuel III |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italia |
| Kuollut | 18. maaliskuuta 1983 (78 vuotta) Geneve, Sveitsi |
| Puoliso | Maria José |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
| Allekirjoitus |  |
Umberto II (15. syyskuuta 1904 – 18. maaliskuuta 1983) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta 1946 – 12. kesäkuuta 1946.[1] (Lempinimeltään Re di Maggio, toukokuun kuningas.)
Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto opiskeli Torinon sotilasakatemiassa ja valmistui vuonna 1923. Isänsä pyynnöstä Umberto nai vuonna 1930 Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen, Belgian Albert I:n tyttären. He saivat neljä lasta.[2]
Syrjäytettyään Benito Mussolinin vuonna 1943 kuningas Viktor Emanuel III antoi perustuslaillisen valtansa pojalleen Umbertolle ja matkusti Egyptiin. Hänen isänsä luopui vallasta vain muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä monarkiasta ja Umberto hallitsi 35 päivää.[1] Kun monarkia päätettiin virallisesti, Umberto lähti Italiasta lopulliseen maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin.
Pääministeri Alcide De Gasperi otti aseman maan väliaikaisena johtajana. Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan.
Maanpaossa Umberto erosi järjestetystä avioliitostaan ja aloitti playboyn elämän. Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 168. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
- ↑ Umberto II of Italy was born on September 15th, 1904. History Today. Viitattu 27.10.2013.
- ↑ King Umberto II House of Savoy. Viitattu 27.10.2013.
| Edeltäjä: Viktor Emanuel III |
Italian kuningas 1946 |
Seuraaja: monarkia päätetty |
