Siirry sisältöön

Umberto II

Wikipediasta
Umberto II
Umberto II kruununprinssinä vuonna 1944.
Italian kuningas
Valtakausi 9. toukokuuta – 12. kesäkuuta 1946
Edeltäjä Viktor Emanuel III
Seuraaja monarkia lakkautettu (Enrico De Nicola presidenttinä)
Pääministeri Alcide De Gasperi
Syntynyt Umberto Nicola Tommaso Giovanni Maria di Savoia
15. syyskuuta 1904
Racconigi, Italian kuningaskunta
Kuollut 18. maaliskuuta 1983 (78 vuotta)
Geneve, Sveitsi
Puoliso Marie-José
Lapset prinsessa Maria Pia
Napolin prinssi Vittorio Emanuele
prinsessa Maria Gabriella
prinsessa Maria Beatrice
Koko nimi Vittorio Emanuele Ferdinando Maria Gennaro
Suku Savoiji
Isä Viktor Emanuel III
Äiti Elena Petrović-Njegoš
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Umberto II (15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta – 18. maaliskuuta 1983 Geneve, Sveitsi) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta – 12. kesäkuuta 1946.[1] Hän sai lempinimen Re di Maggio, ’toukokuun kuningas’.[2][3]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umberto oli kuningas Viktor Emanuel III:n ja kuningatar Elenan kolmanneksi vanhin lapsi ja ainoa poika.[4] Hänellä oli neljä sisarta, joista Giovannasta tuli Bulgarian tsaari Boris III:n puoliso.

Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto valmistui Torinon sotilasakatemiasta vuonna 1923.[5]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä pyynnöstä hän nai vuonna 1930 Belgian prinsessa Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen (1906–2001), joka oli Belgian kuningas Albert I:n ja Baijerin herttuatar Elisabeth Gabriellen tytär.[5]

Heille syntyi neljä lasta:

  • Maria Pia (s. 1934)
  • Maria Gabriella (s. 1940)
  • Maria Beatrice (s. 1943)

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viktor Emanuel III luopui kruunusta Umberton hyväksi vuonna 1946 vain muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä monarkiasta ja matkusti Egyptiin. Umberto II hallitsi kuninkaana 34 päivää, kunnes monarkia lakkautettiin.[1][6][7] Pääministeri Alcide De Gasperi otti tuolloin aseman Italian väliaikaisena johtajana.[8]

Maanpako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umberto siirtyi maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin. Maanpaossa hän asui vaimostaan erillään ja eli elämäänsä homoseksuaalina.[9] Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi Savoijin kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan. Laki kumottiin vasta vuonna 2002.[8]

Umberto kuoli maanpaossa Sveitsissä vuonna 1983. Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 168. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5
  2. ↑ Umberto ii re d'italia - Enciclopedia Treccani. Viitattu 5.2.2026. (italiaksi)
  3. ↑ Balzarotti, Leda & Miccolupi, Barbara: Umberto II, l’ultimo sovranoLa storia del «re di maggio» Corriere della Sera. 2.6.2016. Viitattu 5.2.2026. (italiaksi)
  4. ↑ a b c King Umberto II House of Savoy. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 4.2.2024.
  5. ↑ a b Umberto II of Italy was born on September 15th, 1904. History Today. Viitattu 27.10.2013.
  6. ↑ King Victor Emmanuel III of Italy 14.7.2021. The National WWII Museum. Viitattu 5.2.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Umberto di Savoia LRE Foundation. Viitattu 5.2.2026. (italiaksi)
  8. ↑ a b Aanmoen, Oskar: Prince Emanuele of Savoy calls for the restoration of Italy’s monarchy Royal Central. 6.11.2018. Viitattu 16.5.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Dall'Oroto, Giovanni: ”Umberto II”, Who's Who in Contemporary Gay and Lesbian History, s. 453. Lontoo: Psychology Press, 2002. ISBN 9780415291613

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Edeltäjä:
Viktor Emanuel III 		Italian kuningas
1946 		Seuraaja:
monarkia lakkautettu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Umberto_II&oldid=23828223”