Italian kansanäänestys monarkiasta 1946
| Italian kansanäänestys monarkiasta | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sijainti |
_crowned.svg){kind=small} Italian kuningaskunta |
||||||||||||
| Ajankohta | 2. kesäkuuta 1946 | ||||||||||||
| Tulokset | |||||||||||||
|
|||||||||||||
| Tulokset vaalipiireittäin | |||||||||||||
 |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
Italian kansanäänestys monarkiasta järjestettiin 2. kesäkuuta 1946, jolloin kansalaisilta kysyttiin, tulisiko Italian olla monarkia vai tasavalta.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan loppua kohden Italian sotaonni kääntyi ja kansan mielipide kääntyi kuningasta vastaan.[1] Pelastaakseen kuninkashuoneen maineen Vittorio Emanuele III luopui vallasta ja uudeksi kuninkaaksi nousi hänen poikansa Umberto II.[2]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vaihtoehto | Äänet | Osuus äänistä (%) |
|---|---|---|
| Tasavalta | 12 718 641 | 54,27 |
| Monarkia | 10 718 502 | 45,73 |
| Hyväksytyt äänet | 23 437 143 | 93,95 |
| Hylätyt tai tyhjät äänet | 1 509 735 | 6,05 |
| Annettuja ääniä yhteensä | 24 946 878 | 100 |
| Rekisteröityneitä äänestäjiä | 28 005 449 | 89,08 |
| Lähde:[3] | ||
Seuraukset ja jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian korkein oikeus vahvisti äänestystuloksen parlamentille 10. kesäkuuta. Napolissa monarkiaa kannattanut väkijoukko valtasi paikallisen hallintorakennuksen, nosti salkoon monarkistien käyttämän lipun ja teki ilkivaltaa tasavaltalaisen La Voce -lehden toimitukselle.[4]
Kuningas Umberto II ja hänen miespuoliset sukulaisensa karkotettiin Italiasta ikuisiksi ajoiksi.[5] Umberto II luopui kruunusta 12. kesäkuuta. Lyhyen valtakautensa takia Umbertoa alettiin kutsua lisänimellä ”toukokuun kuningas” (ital. Re di Maggio).[6] Umberto poistui maasta seuraavana päivänä.[7]
Pääministeri Alcide de Gasperi nimitettiin virkaatekeväksi valtionpäämieheksi ja hän määräsi tämän jälkeen uudet vaalit, jossa valittiin 556 edustajaa väliaikaiseen parlamenttiin (ital. Assemblea Costituente della Repubblica Italiana). Väliaikaisen parlamentin vastuulla oli kirjoittaa tasavallalle uusi perustuslaki. Väliaikainen parlamentti purkautui vuonna 1948, kun uusi perustuslaki astui voimaan ja uusi kaksikamarinen parlamentti aloitti toimintansa.[8]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kansanäänestyksessä käytetty äänestyslipuke -
Äänestystulos kunnittain
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Victor Emmanuel III | king of Italy 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
- ↑ 6 Italian king's reburial reopens old wounds BBC News. 19.12.2017. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Edizione straordinaria (pdf) Gazzetta Ufficiale. 20.6.194 6. Viitattu 24.3.2022. (italiaksi)
- ↑ Italy: the birth of the republic – archive, 11 June 1946 the Guardian. 11.6.2021. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Umberto II, king of Italy britannica.com. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Balzarotti, Leda & Miccolupi, Barbara: Umberto II, l’ultimo sovranoLa storia del «re di maggio Corriere della Sera. 2016-06-0 2. Viitattu 23.3.2022. (italiaksi)
- ↑ Il 13 giugno 1946 Umberto II lasciava l'Italia CreaSud. 13.6.2020. Viitattu 24.3.2022. (italiaksi)
- ↑ The Constituent Assembly in the records of the Historical Archives 2022. Chamber of Deputies. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)