USS Baltimore (C-3)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston panssarikansiristeilijää. Muita samoin nimettyjä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Baltimore
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Cramp and Sons, Philadelphia
Kölinlasku 5. toukokuuta 1887
Laskettu vesille 6. lokakuuta 1888
Palveluskäyttöön 7. tammikuuta 1890
Poistui palveluskäytöstä 15. syyskuuta 1922
Loppuvaihe myyty 16. helmikuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 4 484 t
Pituus 102 m
Leveys 14,78 m
Syväys 6,25 m
Koneteho 10 500 ihp
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 386
Aseistus
Aseistus 4 × 8"/23 Mark 4 -tykkiä
6 × 6"/30 Mark 3 -tykkiä
2 × 3 naulan tykkiä
2 × 1 naulan tykkiä
2 × .45" Gatling-konekivääriä

USS Baltimore (runkonumero C-3) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1888 vesille laskettu panssarikansiristeilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen tilaus vahvistettiin 3. elokuuta 1886 annetulla lailla[1]. Se tilattiin William Cramp and Sons Ship and Engine Building Companyltä Philadelphiasta, missä köli laskettiin 5. toukokuuta 1887. Alus laskettiin vesille 6. lokakuuta 1888 kumminaan rouva Theodore D. Wilson ja otettiin palvelukseen 7. tammikuuta 1890 päällikkönään W. S. Schley.[2] Aluksen rungon ja höyrykoneen valmistuskustannukset olivat 1 546 172,13 dollaria.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen piirustukset perustuivat Elswickin telakan suunnitelmiin, jotka oli tehty tuloksettomaan Espanjan laivaston Reina Regenten hankintakilpailuun. Aluksen aseistuksena oli neljä hyllyille asennettua kahdeksan tuuman 35 pituuskaliiperin tykkiä etukannella ja perässä. Lisäksi aluksella oli kuusi kuuden tuuman 30 pituuskaliiperin tykkiä keskilaivassa aluksen kyljillä yläkannen tasalla. Aseistuksen täydensivät neljä kuuden naulan, kaksi kolmen naulan ja kaksi yhden naulan tykkiä. Aluksella ei ollut torpedoaseistusta.[1]

Panssarikannen paksuus oli 2,5 tuumaa ja keskilaivassa se oli neljän tuumainen. Taistelunjohtotornin suojana oli kolmen tuuman panssarointi. Propulsiojärjestelmä koostui nelisylinterisistä höyrykattiloista ja HTE-höyrykoneesta, jotka oli kytketty kahteen akseliin. Järjestelmä tuotti 10 750 ihp:tä, mikä mahdollisti 19 solmun nopeuden. Aluksen varastoissa oli 400 tonnia hiiltä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksesta tehtiin 24. toukokuuta 1890 Pohjois-Atlantin laivueen lippulaiva. Alus kuljetti 15.-23. elokuuta John Ericssonin jäännökset New Yorkista Tukholmaan. Alus poistettiin palveluksesta 17. helmikuuta 1896.[2]

Alus palautettiin palvelukseen 12. lokakuuta 1897 ja lähti 20. lokakuuta Havaijille, missä alus oli 7. marraskuuta - 25. maaliskuuta 1898. Sodan uhan lisääntyessä Espanjan kanssa alus määrättiin kommodori George Deweyn laivueeseen Hong Kongiin, mihin se liittyi 22. huhtikuuta. Laivue lähti 27. huhtikuuta Mirslahdelta Kiinasta Filippiineille.[2]

Laivue saapui 1. toukokuuta Manilanlahdelle, missä se seuranneessa taistelussa tuhosi Filippiineille sijoitetun Espanjan laivaston. Alukseen osui viidesti, mutta miehistö selvisi ilman vakavia vammoja. Taistelun päätyttyä alus viipyi Aasian asemalla, kunnes se lähti 6. syyskuuta Hong Kongiin telakalle.[2]

Telakalta vapauduttuaan alus palasi Manilaan, jonne se osallistui alueen hallintaan saamiseen. Aluksesta tehtiin Aasian laivueen lippulaiva 4. toukokuuta 1899. Alus lähti 5. huhtikuuta 1900 Jokohamaan, jonne se saapui 11. huhtikuuta. Alus siirrettiin 2. toukokuuta Kobeen, missä se sai määräyksen palata Yhdysvaltoihin. Alus läpäisi Suezin kanavan 6. toukokuuta ja saapui New Yorkiin 8. syyskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 27. syyskuuta New Yorkin laivastontelakalla Brooklynissa.[2]

Alus palautettiin palvelukseen 6. toukokuuta 1903 päällikkönään John B. Briggs. Alus oli 5. elokuuta - 23. joulukuuta Karibian laivueessa, jonka mukana se osallistui kesän harjoituksiin Mainen rannikolla, presidentin laivastokatselmukseen Oyster Bayssä 15.-17. elokuuta sekä partioi Hispaniolan rannikolla valvomassa Yhdysvaltain etuja alueella.[2]

Alus liitettiin 25. maaliskuuuta 1904 Pensacolassa Atlantin laivastoon. Alus oli 28. toukokuuta - 26. elokuuta liitettynä laivaston Euroopan laivueeseen, jonka mukana se partioi Välimerellä. Alus lähti 26. syyskuuta Genovasta Italiasta Suezin kanavan kautta Aasian laivueeseen ja saapui Caviteen 11. marraskuuta. Se partioi Filippiinien, Kiinan, Australian ja Uuden-Seelannin vesillä, kunnes alus lähti 9. helmikuuta 1907 Cavitesta Yhdysvaltain. Alus läpäisi Suezin kanavan ja saapui 26. huhtikuuta New Yorkin laivastontelakalle, missä se poistettiin palveluksesta 15. toukokuuta.[2]

Alus palautettiin palvelukseen 20. tammikuuta 1911 päällikkönään Roger Welles sijoitettuna reserviin. Alus siirrettiin Baltimoreen, missä se oli 30. tammikuuta 1911 - 20. syyskuuta 1912 vastaanottoaluksena.[2]


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Gardiner, Robert s. 151
  2. ↑ a b c d e f g h history.navy.mil

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
USS Charleston 		Yhdysvaltain laivaston risteilijät Seuraaja:
USS Philadelphia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=USS_Baltimore_(C-3)&oldid=22005140”