USS Baltimore (C-3)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston panssarikansiristeilijää. Muita samoin nimettyjä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Baltimore
Baltimore (Cruiser 3). Starboard bow, 1891 - NARA - 512896.tif
Jack of the United States.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Cramp and Sons, Philadelphia
Kölinlasku 5. toukokuuta 1887
Laskettu vesille 6. lokakuuta 1888
Palveluskäyttöön 7. tammikuuta 1890
Palveluskäytöstä 15. syyskuuta 1922
Loppuvaihe myyty 16. helmikuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 4 484 t
Pituus 102 m
Leveys 14,78 m
Syväys 6,25 m
Koneteho 10 500 ihp
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 386
Aseistus 4 × 8"/23 Mark 4 -tykkiä
6 × 6"/30 Mark 3 -tykkiä
2 × 3 naulan tykkiä
2 × 1 naulan tykkiä
2 × .45" Gatling-konekivääriä

USS Baltimore (runkonumero C-3) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1888 vesille laskettu panssarikansiristeilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen tilaus vahvistettiin 3. elokuuta 1886 annetulla lailla[1] ja se tilattiin William Cramp and Sons Ship and Engine Building Companyltä Philadelphiasta, missä köli laskettiin 5. toukokuuta 1887. Alus laskettiin vesille 6. lokakuuta 1888 kumminaan rouva Theodore D. Wilson ja otettiin palvelukseen 7. tammikuuta 1890 päällikkönään W. S. Schley.[2] Aluksen rungon ja höyrykoneen valmistuskustannukset olivat 1 546 172,13 dollaria.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen piirustukset perustuivat Elswickin telakan suunnitelmiin, jotka oli tehty tuloksetonta Espanjan laivaston Reina Regenten hankintakilpailua varten. Aluksen aseistuksena oli neljä hyllyille asennettua kahdeksan tuuman 35 pituuskaliiperin tykkiä etukannella ja perässä. Lisäksi aluksella oli kuusi kuuden tuuman 30 pituuskaliiperin tykkiä keskilaivassa aluksen kyljillä yläkannen tasalla. Aseistuksen täydensivät neljä kuuden naulan, kaksi kolmen naulan ja kaksi yhden naulan tykkiä. Aluksella ei ollut torpedoaseistusta.[1]

Panssarikannen paksuus oli 2,5 tuumaa ja keskilaivassa se oli neljän tuumainen. Taistelunjohtotornin suojana oli kolmen tuuman panssarointi. Propulsiojärjestelmä koostui nelisylinterisistä höyrykattiloista ja HTE-höyrykoneesta, jotka oli kytketty kahteen akseliin. Järjestelmä tuotti 10 750 ihp:tä, mikä mahdollisti 19 solmun nopeuden. Aluksen varastoissa oli 400 tonnia hiiltä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksesta tehtiin 24. toukokuuta 1890 Pohjois-Atlantin laivueen lippulaiva. Alus kuljetti 15.-23. elokuuta John Ericssonin jäännökset New Yorkista Tukholmaan. Alus poistettiin palveluksesta 17. helmikuuta 1896.[2]

Alus palautettiin palvelukseen 12. lokakuuta 1897 ja se lähti 20. lokakuuta Havaijille, missä alus oli 7. marraskuuta - 25. maaliskuuta 1898. Sodan uhan lisääntyessä Espanjan kanssa alus määrättiin kommodori George Deweyn laivueeseen Hong Kongiin, mihin se liittyi 22. huhtikuuta. Laivue lähti 27. huhtikuuta Mirslahdelta Kiinasta Filippiineille.[2]

Laivue saapui 1. toukokuuta Manilanlahdelle, missä se seuranneessa taistelussa tuhosi Filippiineille sijoitetun Espanjan laivaston.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gardiner, Robert s. 151
  2. a b c d history.navy.mil
Flag of the United States.svg Edeltäjä:
USS Charleston
Yhdysvaltain laivaston risteilijäluokat Seuraaja:
USS Philadelphia