Tuoksuepolettipuu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuoksuepolettipuu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko: Ericales
Heimo: Storaksikasvit Styracaceae
Suku: Epolettipuut Pterostyrax
Laji: hispidus
Kaksiosainen nimi

Pterostyrax hispidus
Siebold & Zucc.

Katso myös

  Tuoksuepolettipuu Wikispeciesissä
  Tuoksuepolettipuu Commonsissa

Tuoksuepolettipuu (Pterostyrax hispidus) on storaksikasvien (Styracaceae) heimoon, epolettipuiden (Pterostyrax) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on Itä-Aasiassa luontaisena kasvava puuvartinen kasvi, jota käytetään koristekasvina. Tuoksuepolettipuu on läheistä sukua lumikellopuille ja kuuluu niiden kanssa samaan heimoon.

Tuoksuepolettipuu voi kasvaa pensasmaiseksi tai puumaiseksi. Pensasmaisena se kasvaa yleensä 4,5–6 metriä korkeaksi ja puumaisena 9–15 metriä korkeaksi. Monirunkoiset puut ovat kooltaan yleensä pienempiä, noin 6–7,5 metriä korkeita. Tuoksuepolettipuun lehdet ovat 7,5–18 cm pitkiä, teräväkärkisiä ja muodoltaan vastapuikeita tai lähes soikeita. Lehtien yläpinnat ovat vaaleanvihreitä ja alapinnat harmaanvihreitä. Syksyisin lehdet muuttuvat keltaisenvihreiksi. Tuoksuepolettipuun kukat ovat kermanvalkoisia ja hauraita. Kukat ovat vajaat 1 cm pitkiä ja kellomaisia. Kukat roikkuvat nuokkuvissa, 12–25 cm pitkissä kukinnoissa, ja kukinta-aika on loppukeväästä tai alkukesästä. Kukista kehittyvät hedelmät ovat pieniä luumarjoja, jotka riippuvat kukkien tavoin ja pysyvät aina talveen saakka.

Tuoksuepolettipuu kasvaa luontaisena Kiinan ja Japanin vuoristojen metsissä. Koristekasvina se sopii yksittäispensaaksi sekä pensasaitoihin avoimelle paikalle tai rinnepaikalle. Tuoksuepolettipuu kasvaa parhaiten syvämultaisessa ja ravinteikkaassa, mutta happamassa sekä keskimääräisen kosteassa, mutta hyvin vettä läpäisevässä maaperässä täydessä auringon valossa. Kuumassa ilmastossa kevyt varjo voi kuitenkin olla tarpeen, mutta yleensä laji kukkii parhaiten täydessä auringon valossa ja kukinta yleensä heikkenee varjon määrän lisääntyessä. Kasvia voi lisätä siemenistä tai pistokkaista ja sen leikkaus tehdään talvisin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]