Tunturihaarikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunturihaarikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Haarikot Sagina
Laji: saginoides
Kaksiosainen nimi

Sagina saginoides
(L.) H.Karst

Katso myös

  Tunturihaarikko Wikispeciesissä
  Tunturihaarikko Commonsissa

Tunturihaarikko (Sagina saginoides, syn. S. linnaei) on kohokkikasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoisen vuoristoseutujen ja arktisten alueiden kasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen, löyhästi mätästävä ja rönsytön tunturihaarikko kasvattaa 3–12 senttimetriä korkeat varret. Varret ovat rentoja tai kohenevia, juurehtivia ja kaljuja. Lehdet ovat 10–27 mm pitkiä, rihmamaisia ja pareittain yhdistyvisiä. Valkoiset kukat ovat yksittäin varren päässä. Kukkaperät ovat nuppuvaiheessa nuokkuvia, mutta suoristuvat myöhemmin. Verhiö ja teriö ovat useimmiten viisilehtisiä, nuput ovat pallomaisia. Verholehdet ovat tavallisesti yli 2,5 mm pitkiä. Valkoiset terälehdet ovat jokseenkin verholehtien pituisia. Heteitä on tavallisesti kymmenen kappaletta, joskus vain viisi. Suomessa tunturihaarikko kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kapean munamainen kota.[1][2]

Tunturihaarikko risteytyy rentohaarikon (S. procumbens) kanssa. Risteymä tunnetaan nimellä rönsyhaarikko (S. × normaniana).[2]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturihaarikon levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla on laaja, mutta hajanainen. Euroopassa lajia esiintyy paikoitellen Pyreneiden niemimaalla, Skotlannissa, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanin alueen vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Sudeeteilla, Kaukasuksen alueella, Islannissa, Fennoskandian vuoristo- ja tunturiseuduilla sekä Venäjän pohjoisosissa. Afrikassa lajia tavataan Marokossa, Aasiassa paikoin Turkissa, Keski-Aasiassa sekä paikoin Keski- ja Pohjois-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa tunturihaarikkoa kasvaa Kalliovuorilla mantereen itäosissa sekä Koillis-Kanadassa. Se on myös levinnyt Grönlantiin.[3] Tunturihaarikko on Suomessa pohjoisimman Lapin kasvi, jota kasvaa erityisesti Käsivarren suurtuntureilla Enontekiöllä, mutta paikoitellen myös Keski-Lapissa saakka.[1][4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunturihaarikko kasvaa tunturien kosteilla lumenviipymäpaikoilla, valuvesirinteillä, joen- ja puronvarsipensaikoissa. Joskus lajia kasvaa myös tienvarsisoraikoissa ja kyläniityillä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 113.
  2. ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 141.
  3. ↑ Den virtuella floran: Stenarv (Sagina saginoides) (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 29.4.2012.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturihaarikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.4.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sagina saginoides
Spergula saginoides
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tunturihaarikko&oldid=22098963”