Tunnearvo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tunnearvo on elämyksellinen kokemus, mielihyvän tai mielipahan sävyinen psyykkinen tila asiasta, jolle asetetaan esimerkiksi määritteitä hyvä/paha, kaunis/ruma, kallis/halpa tai paljon/vähän. ’Arvo’ käsitteenä on moraalifilosofiaan kuuluva asia, jota pidetään (yleensä) hyvänä; vertaa käsitettä ”olla arvokas”. Siten arvo ja arvottaminen liittyvät kaikkeen ihmisten harjoittamaan sosiaaliseen toimintaan: voidaan väittää, että kaikki perusteet, joille esitetään arvoväittämiä, sisältävät tunnearvoon liittyvä määreitä; arvot sisältävät tunteen, ovat osa tunnetta. Toisaalta arvoja, kuten tunnearvojakin voidaan määritellä eri tavoin:

  • vitaaliset (tunne)arvot,
  • esteettiset (tunne)arvot,
  • eettiset (tunne)arvot tai
  • teoreettis-älylliset (tunne)arvot.

Tunnearvot käsitteenä on liitetty nk. arvosubjektivismiin, jonka mukaan arvoja ei voida loogisesti johtaa tosiasioista eikä arvoilla ole siten mitään objektiivista perustaa (Humen giljotiini) erotuksena arvo-objektivismista. Edelleen tunnearvoja voidaan käsitellä arvorelativismista käsin, joka korostaa erityisesti sitä, miten arvot vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri aikoina; se mikä arvo (omalle) tunteelle asetetaan, riippuu ajasta ja kulttuurista.

Ongelmallista on ollut suhteuttaa tunnearvo ja tieto, asiat joita pidämme totena. Kognitiivisen kannan mukaan arvot ovat eräänlaista tietoa, tai meillä voi olla tietoa arvoista, kun taas ei-kognitiivisen kannan mukaan arvot eivät perustu lainkaan tietoon eikä niillä ole tiedollista sisältöä, vaan arvoja koskevat kannanotot kuvaavat lähinnä esittäjänsä tunteita tai mielipiteitä.

Kansantajuisesti tunnearvo käsite on yhdistetty usein ekonomiaan kuluvaksi siten, että asiat joilla on ollut tunnearvoa, eivät ole olleet rahallisen mittaamisen tapana. Esimerkiksi tuomioistuimissa on jouduttu määrittelemään rahallinen hinta tunteelle (tunnearvolle).

  • WSOY. CD-Facta 2005. CD-Rom levyke.