Troijan hävitys
| Troijan hävitys | |
|---|---|
| La caduta di Troia | |
 Helena ja Paris. Taustalla palava Troija. |
|
| Ohjaaja | Giovanni Pastrone, Romano Luigi Borgnetto |
| Käsikirjoittaja | Oreste Mentasti |
| Perustuu | Homeroksen Iliaaseen |
| Kuvaaja | Giovanni Tomatis |
| Lavastaja | Luigi Borgogno |
| Pääosat | signora Davesnes, Giovanni Casaleggio, Giulio Vinà |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Ensi-ilta |
maaliskuu 1911 (Italia) 10. huhtikuuta 1911 (Helsinki) |
| Kesto | 605/596 metriä (32 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Troijan hävitys (ital. La caduta di Troia) on vuonna 1911 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Homeroksen Iliaaseen perustuvan elokuvan ovat ohjanneet Giovanni Pastrone ja Romano Luigi Borgnetto. Se oli yksi ensimmäisistä historiallisista suurelokuvista.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Menelaoksen poissaollessa hänen vaimonsa Helena rakastuu Parikseen. Afrodite vie heidät simpukan muotoisilla vaunuillaan Troijaan. Menelaos kerää Kreikan sankarit ja lähtee hakemaan kostoa. Pariksen ja Helenan juhliessa kreikkalaiset kokoontuvat piirittämään kaupunkia. He rakentavat suuren puuhevosen ja teeskentelevät vetäytyvänsä. Troijalaiset raahaavat hevosen muuriensa sisälle, mutta yöllä siihen piiloutuneet kreikkalaiset alkavat polttaa ja ryöstää kaupunkia. Unestaan herätetyt Paris ja Helena yrittävät paeta, mutta kohtaavat Menelaoksen, joka tappaa miehen ja vie naisen mukanaan. Taustalla nähdään palava kaupunki.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| signora Davesnes | … | Helena |
| Giovanni Casaleggio | … | Menelaos |
| Giulio Vinà | … | Paris[1][2] |
Tuotanto, merkitys ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Torinolaisen Itala Filmin tuottama[1] kaksikelainen Troijan hävitys oli ensimmäisiä tuohon aikaan ”pitkinä” pidettyjä näytelmäelokuvia[2][3]. Giovanni Pastronen ja Romano Luigi Borgnetton ohjaustyö[1] oli myös yksi ensimmäisistä historiallisista suurelokuvista, joka näytti tietä Enrico Guazzonin Quo vadisin (1912), Mario Caserinin Pompeijin viimeisten päivien (1913) ja Pastronen Cabirian (1914) kaltaisille spektaakkeleille. Elokuvan ansioita ovat taitavasti ohjatut suuret avustajajoukot ja kolmiulotteisilta vaikuttavat komeat lavasteet. Kamera pysyy paikallaan ja liike tapahtuu kuvan syvyyssuunnassa.[4][5][6]
Italiassa viileästi vastaanotettu Troijan hävitys oli suurmenestys muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa,[5] jonne Pastrone perusti Itala Filmin tytäryhtiön[7][8]. Suomessa elokuvaa esitettiin jo huhtikuussa 1911. Uudessa Suomettaressa julkaistun mainostekstin mukaan se teki suuren vaikutuksen katsojiin: ”Istumme mykkinä ihaillessamme loistavaa, hirvittävän suuremmoista kuvaa. Suunnattoman on sen taidekoneen täytynyt olla, jolla tämä jättiläisnäytelmä on valokuvattu. Tämä kuva onkin kinematografin riemuvoitto, sillä ei mikään teatteri, kuinka suuri se olisikin, voi esittää tällaista näytelmää, tämä on mahdollinen ainoastaan kinematografin avulla.”[9]
Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvasta on säilynyt viisi alkuperäistä nitraattifilmikopiota. Se on restauroitu Torinon kansallisen elokuvamuseon sekä Bolognan ja Friulin elokuva-arkistojen yhteistyönä vuonna 2005. Restauroitu versio on väritetty ja varustettu osin arkistolähteiden perusteella laadituilla italiankielisillä väliteksteillä.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ a b Dumont, Hervé: L’antiquité a cinéma, s. 179. , 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.7.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ A Companion to Early Cinema, s. 146. Chichester: Wiley-Blackwell, 2012. ISBN 978-1-4443-3231-5.
- ↑ The Ancient World in Silent Cinema, s. 148, 229. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-1-107-01610-1.
- ↑ a b The Oxford History of World Cinema, s. 125. Oxford: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-811257-2.
- ↑ Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 430, 486, 721, 849. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.
- ↑ Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 165. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
- ↑ Enciclopedia del cinema treccani.it. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ Uusi Suometar, 9.4.1911.
- ↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 5.7.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Troijan hävitys Internet Movie Databasessa (englanniksi)