Nitroselluloosa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nitroselluloosaa

Nitroselluloosa on yleisimpiä räjähteitä, jota valmistetaan nitraamalla selluloosaa. Savuton ruuti on suurimmaksi osaksi nitroselluloosaa. Nitroselluloosan suhteellinen tiheys on 1,66 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 9004-70-0. Yhdisteestä käytetään myös nimiä selluloosanitraatti, selluloosatetranitraatti ja pyroksilliini.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keinon tuottaa vakaata nitrattua selluloosaa keksi sveitsiläis-saksalainen kemisti Christian Friedrich Schönbein vuonna 1846. Sitä ennen ranskalainen kemisti Henri Braconnot 1832 tuotti nitraamalla "xyloidiini"-nimistä epäkäytännöllisen helposti räjähtävää ainetta. Vuonna 1838 toinen ranskalainen kemisti Theophile Jule Pelouze tuotti paperia nitraamalla "nitramidiinia".

Filmimateriaalina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitroselluloosaa käytettiin valokuvien negatiivien ja elokuvan filmin valmistuksessa 1950-luvulle asti. Sen alkoi kuitenkin 1920-luvulla syrjäyttää asetaattifilmi. Nitraattifilmin ongelma oli sen syttymisherkkyys, jopa +40 asteessa, ja siksi sen tilalle pyrittiin kehittämään turvallisempi materiaali.[1] Tampereella paloi vuonna 1927 elokuvateatteri Imatra, ja palossa kuoli 20 ihmistä.[2]

Valmistusprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitroselluloosan valmistusprosessi on eksoterminen ja valmis nitroselluloosa on neutraloitava erittäin huolellisesti tulipalojen ja räjähdysten välttämiseksi. Kaupallinen nitroselluloosa pestään keittämällä monta kertaa ja stabilointiaineita kuten difenyyliamiinia lisätään.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitroselluloosan rakennekaava

Nitroselluloosa kuuluu niihin harvoihin räjähteisiin, jotka saa palamaan sytyttämällä esimerkiksi tulitikulla. Täysin nitrattu (typpeä 14,17 %) selluloosa palaa erittäin nopealla vauhdilla. Pumpulista valmistettu vanumainen nitroselluloosa palaa niin nopeasti, että pienen palan voi polttaa kämmenellä tuntematta lainkaan kuumuuden aiheuttamaa kipua. Nitroselluloosa on myös kohtuullisen iskuherkkä, ja esimerkiksi kova vasaran isku aiheuttaa detonaation. Myös suuren määrän sytyttäminen tai suljetussa tilassa sytyttäminen johtaa helposti detonaatioon. Maksimi detonaationopeus on noin 7300 m/s. (typpeä 13,35 %)

Nitroselluloosa liukenee asetoniin, nitrometaaniin sekä joihinkin asetaattiestereihin. Nitrattu selluloosa on luja polymeeri ja etenkin sen vähemmän nitrattua laatua (selluloidia) käytetään lakoissa sekä pingispalloissa.

Selluloosan nitrausta nitroselluloosaksi

Nitroselluloosan valmistus on suosittu koe kouluissa ja kemistien keskuudessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]