Trikloori-isosyanuurihappo
| Trikloori-isosyanuurihappo | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,3,5-trikloori-1,3,5-triatsinaani-2,4,6-trioni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1(=O)N(C(=O)N(C(=O)N1Cl)Cl)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C3N3Cl3O3 |
| Moolimassa | 232,41 g/mol |
| Sulamispiste | 246-247 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 2,07 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 12 g/l (25 °C)[3] |
Trikloori-isosyanuurihappo (C3N3Cl3O3) on klooria sisältävä heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää uima-altaiden vesien desinfointiin, puhdistus- ja valkaisuaineissa ja hapettimena ja klooraavana reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa trikloori-isosyanuurihappo on valkoisia neulamaisia kiteitä. Yhdiste liukenee hieman veteen, mutta hydrolysoituu vedessä hitaasti muodostaen muun muassa hypokloorihapoketta, typpitrikloridia, diklooriamiinia ja klooriamiinia. Trikloori-isosyanuurihappo liukenee etyyliasetaattiin, asetonitriiliin ja asetoniin sekä hieman kloorattuihin hiilivetyihin ja bentseeniin. Aine on heikko happo ja vahva hapetin. Trikloori-isosyanuurihappo on myrkyllistä ja ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä.[3][2][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trikloori-isosyanuurihappo valmistetaan klooraamalla syanuurihappoa emäksisissä olosuhteissa kloorin tai kloorimonoksidin avulla. Reaktio suoritetaan 0–15 °C:n lämpötilassa.[2][4][5][8]
Trikloori-isosyanuurihappoa voidaan käyttää desinfiointi- ja kloorausaineena uima-altaissa. Erityisesti sitä käytetään pienten kotitalouksien käyttöön tarkoitettujen altaiden vedenpuhdistuskemikaalina tablettimuodossa. Tämän lisäksi se on ainesosa eräissä puhdistus- ja valkaisuaineissa.[4][5][9] Orgaanisissa synteeseissä trikloori-isosyanuurihappoa voidaan käyttää klooraamaan muun muassa ketoneja, eettereitä, tioeettereitä, amideja, imidejä ja aromaattisia yhdisteitä. Tämän lisäksi sillä voidaan hapettaa alkoholeja, alkeeneja ja oksiimeja.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Trichloroisocyanuric acid – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1543. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Trikloori-isosyanuurihapon kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 11.8.2017.
- ↑ a b c S. Davis Worley & John A. Wojtowicz: N-Halamines, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ a b c Yasukazu Ura & Gozyo Sakata: Chloroamines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 11.8.2017.
- ↑ a b Gene A. Hiegel, Gianluca Pozzi & Anu Mahadevan: Trichloroisocyanuric Acid, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 11.8.2017.
- ↑ Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 2622. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2017). (englanniksi)
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 898. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ John A. Wojtowicz: Water Treatment of Swimming Pools, Spas, and Hot Tubs, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 9.6.2017