Toyota Starlet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toyota Starlet
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Japani
Valmistaja Toyota
Valmistusvuodet 1973–1999
Korimalli avolava
coupé
hatchback
Luokka B-segmentti
Edeltäjä Toyota Publica
Seuraaja Toyota Yaris
Henkilöluku 5
Iskutilavuus 993cc - 1453cc
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa takaveto (1973-1984)
etuveto (1984-1999)

Toyota Starlet on Toyotan vuosina 1973–1999 valmistama pieni automalli. Se oli pienin Euroopassa myyty Toyotan malli, ja se myös oli historian viimeisiä takavetoisia pikkuautoja vuoteen 1984 asti, jonka jälkeen siirryttiin etuvetoon uuden mallisarjan myötä. Takavetoisia Starleteja käytetään myös rallin F-ryhmässä aktiivisesti vielä nykypäivänä.

Alkuajat (Toyota Publica Starlet KP40) (Toyota 1000 ja Timangi) (1973–1978)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Starletin hieman sekavat juuret ulottuvat vuoteen 1973 asti, jolloin huhtikuussa 1973 Japanissa esiteltiin Toyota Publican uusi korimalli KP40. Tämä korimalli oli edellisenä vuonna faceliftin saaneen KP30 korimallin coupé-malli. Se sai nimekseen Toyota Publica Starlet ja sitä oli saatavilla Suomen markkinoilla vain avolavamallina, jonka nimi oli Toyota 1000 tai Toyota Timangi. Muualla Euroopassa "Toyota Tonnia" sai sedan- ja farmarimalleinakin.[1] Moottorina Timangissa oli 1-litrainen (993 cc) 2K moottori. Länsi-Saksassa sitä myytiin nimellä Toyota 1000, ja siinä oli aikaansa nähden runsas varustelu, johon kuului vyörenkaat, edessä niskatuet, sävylasit, takalasin lämmitin ja radio.[2]

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1,0 (993 cc) (2K) OHV - 47 hv / 5 800 rpm, 66 Nm / 3 800 rpm
  • 1,2 (1,166 cc) (3K) OHV - 55 hv / 6 000 rpm, 90 Nm / 3 600 rpm

Ensimmäinen sukupolvi (KP60, KP61, KP62) (1978–1984)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven facelift-malli (1980).
Ensimmäisen sukupolven facelift-malli (1983).

Varsinainen ensimmäisen sukupolven Starlet koki ensi-esiintymisensä vuonna 1978, jolloin esiteltiin Publican uusi korimalli KP60, joka sai nyt nimekseen Toyota Starlet, samalla korvaten Publican. Uusi korimalli oli ajanmukainen monikäyttömalli, mutta myös persoonallinen korkeiden, pyöreiden etulamppujensa ansiosta. Suomeen tuotiin 3- ja 5-ovisia viistoperämalleja. Moottorina Starletissa oli Timangista tuttu 1-litrainen 2K. Vaihteistona siihen sai 4- (K40) tai 5 (K50) vaihteisen manuaalivaihteiston. Vuonna 1979 esiteltiin 5-ovinen farmarimalli, joka oli 15 cm viistoperäistä Starlettia pidempi. Sitä valmistettiin vuoteen 1985 asti, mutta ei tuotu Suomeen.[3] Starlet oli kooltaan 25 cm Toyota Corollaa lyhyempi, mutta n. 1 cm verran leveämpi. Monien muiden monikäyttöautojen tapaan se keräsi takalasilleen pölyä sekä kuraa ja likaa sadekelillä ajettaessa. Varustelutasoihin kuului huokeampi DL sekä runsaammin varusteltu GL, johon kuului takalasin- pesin ja pyyhin, kahdessa osassa kaadettava takaistuimen selkänoja, takajalkotilaan johdetut lämminilmakanavat, sekä sisältä etuistuimen vierestä vivulla avattava takaluukku. Tavaratila oli myös kokonaan verhoiltu. Jousituksena Starletissa oli edessä McPherson tyypinen jousitus, ja takana nelipistetuettu jäykkä taka-akseli. Kaikissa pyörissä oli kierrejouset, sekä teleskooppityyppiset iskunvaimentimet, ja etujousitus oli varustettu kallistuksenvaimentimella. Edeltäjiinsä verrattuna Starletin jousitus oli onnistunut, mutta isolla kuormalla hieman tehoton. Ajo-ominaisuuksissakaan ei ollut isompaa moittimista; rauhallisessa ajossa auto oli hieman ali-ohjautuva pienestä moottoritehosta johtuen, mutta kaasua käyttämällä sen sai muuttumaan yli-ohjautuvaksi. Ensimmäistä kertaa Toyota oli ottanut käyttöön hammastanko-ohjauksen, joka oli tarkka ja toiminnaltaan miellyttävä. Starlet sai Tekniikan Maailman koeajossa kehuja tehokkaista ja tasaisista jarruistaan, taloudellisuudesta, vaihteiston tarkasta ja miellyttävästä toiminnasta, sekä hiljaisuudesta, yksiosaisen kardaaniakselin värinöitä lukuun ottamatta.[4]

Vuonna 1980 Starlet sai faceliftin, jossa sen persoonalliset ajovalot korvattiin ajanmukaisemmilla suorakulmaisilla vastaavilla. Samalla se sai uudet, isommat ja päistään muoveilla suojatut puskurit. Faceliftin saaneen Starletin keula muistutti huomattavasti ulkonäöltään vuotta aiemmin julkaistun isoveljensä Toyota Tercelin etupäätä. Toinen facelift seurasi vuonna 1983, jolloin keulan ilme muuttui modernimmaksi kun ajovalot muuttuivat entistä kulmikkaammiksi, parkkivalot siirrettiin niiden viereen, täysin uudet puskurit olivat nyt kokonaan muovia, ja keula oli viistompi. Sivupeilien kiinnityskohdat siirtyivät ylemmäksi ja edemmäksi sivulasien viereen, antaen näin mahdollisuuden peilien säätöön sisältä käsin. Koko ensimmäisen sukupolven ajan Starletin tekniikka säilyi samana, K-moottoreiden kokoa lukuun ottamatta. Pienistä muutoksista huolimatta malli alkoi olla vanhentunut, jolloin oli uuden sukupolven aika.

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1,0 (993 cc) (2K) OHV - 47 hv / 5 800 rpm, 66 Nm / 3 800 rpm
  • 1,2 (1 166 cc) (3K) OHV - 55 hv / 6 000 rpm, 90 Nm / 3 600 rpm
  • 1,3 (1 290 cc) (4K) OHV - 62 hv / 5 600 rpm, 97 Nm / 3 600 rpm

Toinen sukupolvi (EP70) (1984–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen sukupolven Starlet.

Toisen sukupolven Starlet toi mukanaan nykyaikaisemman korin ja modernimman ulkonäön. Polttoainesäiliön täyttöluukku siirtyi oikealta puolelta vasemmalle, takaapäin katsoen. Tässä sukupolvessa Starlet siirtyi viimeisimpänä luokassaan etuvetoon, ja sen mukana tuli täysin uusi moottori ja vaihteisto. Aluksi Starletia varten suunniteltu 1E-moottori oli iso harppaus eteenpäin jo auttamattomasti vanhentuneesta K-koneesta. Moottori oli muiden useimpien etuvetoisten tapaan sijoitettu vaihteistopaketin kanssa poikittain moottoritilaan, ja siinä oli ketjun sijaan hammashihnakäyttöinen sylinterikannen yläpuolinen nokka-akseli, 12 venttiiliä, automaattisella rikastimella varustettu muuttuvakurkkuinen kaasutin, sekä kärjetön virranjakaja. Imuilman esilämmityskin toimi nyt automaattisesti, ja sylinterinkansi oli läpihengittävä. Moottori oli paljon edeltäjäänsä kevyempi; sylinterinkansi oli alumiinista valmistettu, kampiakseli ontto, sekä muilla erinäisillä kevennyksillä ja uudistuksilla painoa oli saatu pudotettua reippaasti. 12 venttiiliä muiden muutosten ohella paransivat polttoaine-ilma seoksen virtausta, sekä tämä moottori on tunnettu alhaisista päästöistään sekä erinomaisesta taloudellisuudestaan. Ainakin joillain markkinoilla 1,3-litraista 2E-moottoria on myös saanut polttoaineen suihkutuksella varustettuna, jonka mallimerkintä oli useimmiten 1.3 XLi.

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1,0 (999 cc) (1E) OHC - 55 hv / 6 000 rpm, 102 Nm / 3 500 rpm
  • 1,3 (1 295 cc) (2E) OHC - 75 hv / 6 200 rpm, 103 Nm / 4 200 rpm
  • 1,3 (1 295 cc) (2E-E) OHC - 82 hv / 6 000 rpm, 104 Nm / 5 200 rpm

Kolmas sukupolvi (EP80, EP81, EP82, EP85) (1989–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen sukupolven Starlet.

Kolmannen sukupolven Starletissa kori ja sisusta oli ajanmukaisesti muotoiltu pyöreämmäksi. Moottoreina käytettiin edelleen hyväksi havaittuja E-moottoreita. Saatavilla oli nyt myös 1,3-litrainen 4E-FE moottori, sekä 1,5-litrainen 1N dieselmoottori.

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1,0 (999 cc) (1E) OHC - 55 hv / 6 000 rpm, 102 Nm / 3 500 rpm
  • 1,3 (1 295 cc) (2E) OHC - 55 hv / 6 000 rpm, 102 Nm / 3 500 rpm
  • 1,3 (1 295 cc) (2E) OHC - 75 hv / 6 200 rpm, 103 Nm / 4 200 rpm
  • 1,3 (1 295 cc) (2E-E) OHC - 82 hv / 6 000 rpm, 104 Nm / 5 200 rpm
  • 1,3 (1 331 cc) (4E-FE) OCH - 81 hv / 6 400 rpm, 110 Nm / 3 600 rpm
  • 1,5 (1 453 cc) (1N) OHC - 54 hv / 5 200 rpm, 91 Nm / 3 000 rpm

Neljäs sukupolvi (EP90, EP91) (1995–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännen sukupolven Starlet.

Neljännen sukupolven Starlet oli vielä edeltäjäänsäkin pyöreämpi. Suurin osa Euroopan markkinoilla myytävistä Starleteista oli varustelutasoa ja mallia 1.3 XLi, mutta ko. mallia markkinoitiin eri maissa eri nimillä ja lyhenteillä. Korkeimmista varustelutasoista löytyy turvatyyny kuljettajan puolella, käyntinopeusmittari, sähköikkunat etuovissa, sekä korinväriset puskurit. ABS-jarrut ja kattoikkuna olivat valinnaisia varusteita. Starletin valmistus päättyi tähän sukupolveen Toyota Yariksen korvattua sen.

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1.3 (1295 cm3) 2E-E OHC - 82 hv / 6000 rpm, 104 Nm / 5200 rpm
  • 1.3 (1331 cm3) 4E-FE DOHC - 81 hv / 6400 rpm, 110 Nm / 3600 rpm
  • 1.4 EcoTronic (1332 cm3) 4E-FE DOHC - 75 hv / 5400 rpm, 115 Nm / 4300 rpm
  • 1.5 (1453 cm3) 1N OHC - 54 hv / 5200 rpm, 91 Nm / 3000 rpm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Toyota 1000 Ajovalo.netissä
  2. ↑ "Saksalainen "Auto, Motor und Sport"-lehti, Modelle und Preise:Toyota 1000 kommt im Herbst-artikkeli, numero 13, vuodelta 1974"
  3. ↑ Toyota Starlet Wagon Ajovalo.netissä
  4. ↑ Tekniikan Maailma 15/78
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toyota_Starlet&oldid=21687727”