Totuuden Kaiku
| Totuuden Kaiku | |
|---|---|
| Lehtityyppi | aikakauslehti |
| Perustettu | 1896 |
| Sitoutuneisuus | baptismi |
| Kotimaa |
 Suomi |
| Kieli | suomi |
Totuuden Kaiku on vuodesta 1896 ilmestynyt Suomen baptistien lehti. Lehti perustettiin yhdysvaltalaisten baptistien tukemana.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baptismi sai 1850-luvulta lähtien kannattajia Ahvenanmaalla ja 1860-luvun lopulla alkoi liikkeen leviäminen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Alueesta muodostui pysyvästi liikkeen tärkein alue Suomessa. Liikkeen kannatus laajeni Etelä- ja Itä-Suomeen myös suomenkielisen väestön keskuuteen. Ruotsin baptistisaarnaajat ja -lehdet antoivat tarpeellista tukea ja ohjausta. Alkuvaiheessa Suomen baptistit kuuluivat Ruotsin Sundsvallin yhteisön lähetys- ja vastuualueeseen. Tämän lisäksi 1880-luvun siirtolaisten yhteydet Yhdysvaltojen baptisteihin antoivat säännöllistä taloudellista tukea.[1]
Lehden perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenkieliset baptistit saivat tukea lehden perustamiseen suoraan Yhdysvalloista 1890-luvulla. Oma lehti perustettiin vuonna 1896. Lehden nimi oli ranskalaisen baptistilehden L'Echo de la Véritén inspiroima. Lehti painettiin Finska Månadspostenin tavoin Vaasassa. Lehden painos oli 500 kappaletta ja näytenumeron avulla saatiin 200 tilaajaa. Lehden jatkuvaa julkaisemista pidettiin kuitenkin välttämättömänä suomenkielisten baptistien opetuksen ja ohjauksen takia.[1]
Baptistiliikkeen kielellinen jakautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johtajien väliset ristiriidat ja kielikysymys aiheuttivat kymmenvuotisen kriisin baptistiyhteisössä. Totuuden Kaiun perustaja Veikko Palomaa erotettiin 1898. Suomenkielinen lehti oli hänen toimitusaikanaan viljellyt suoria yhteyksiä Manner-Euroopan baptisteihin sekä harjoittanut jyrkkää polemiikkia erityisesti valtionkirkkoa vastaan. Lehti menetti nämä erityispiirteensä, kun baptistiyhteisö otti lehden haltuunsa.[2]
1900-luvun alussa Suomen baptistit jakautuivat kahdeksi konferenssiksi. Puhtaasti ruotsinkielinen konferenssi käsitti 2 000 jäsentä ja kaksikielinen Kansalliskonferenssi vajaa tuhat. Ruotsinkielinen Finska Månadsposten ja Totuuden Kaiku jäivät kaksikielisen konferenssin haltuun. Totuuden Kaiku pysyi Kansalliskonferenssin äänenkannattajana.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tommila, Päiviö & Raittila, Pekka: Suomen lehdistön historia 9, Aikakauslehdistön historia: erikoisaikakauslehdet. Kustannuskiila, 1991. ISBN 951-657-326-6.