Totuuden Kaiku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Totuuden Kaiku
Lehtityyppi aikakauslehti
Perustettu 1896
Sitoutuneisuus baptismi
Kotimaa  Suomi
Kieli suomi

Totuuden Kaiku on vuodesta 1896 ilmestynyt Suomen baptistien lehti. Lehti perustettiin yhdysvaltalaisten baptistien tukemana.[1]

Baptismi sai 1850-luvulta lähtien kannattajia Ahvenanmaalla ja 1860-luvun lopulla alkoi liikkeen leviäminen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Alueesta muodostui pysyvästi liikkeen tärkein alue Suomessa. Liikkeen kannatus laajeni Etelä- ja Itä-Suomeen myös suomenkielisen väestön keskuuteen. Ruotsin baptistisaarnaajat ja -lehdet antoivat tarpeellista tukea ja ohjausta. Alkuvaiheessa Suomen baptistit kuuluivat Ruotsin Sundsvallin yhteisön lähetys- ja vastuualueeseen. Tämän lisäksi 1880-luvun siirtolaisten yhteydet Yhdysvaltojen baptisteihin antoivat säännöllistä taloudellista tukea.[1]

Lehden perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkieliset baptistit saivat tukea lehden perustamiseen suoraan Yhdysvalloista 1890-luvulla. Oma lehti perustettiin vuonna 1896. Lehden nimi oli ranskalaisen baptistilehden L'Echo de la Véritén inspiroima. Lehti painettiin Finska Månadspostenin tavoin Vaasassa. Lehden painos oli 500 kappaletta ja näytenumeron avulla saatiin 200 tilaajaa. Lehden jatkuvaa julkaisemista pidettiin kuitenkin välttämättömänä suomenkielisten baptistien opetuksen ja ohjauksen takia.[1]

Baptistiliikkeen kielellinen jakautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtajien väliset ristiriidat ja kielikysymys aiheuttivat kymmenvuotisen kriisin baptistiyhteisössä. Totuuden Kaiun perustaja Veikko Palomaa erotettiin 1898. Suomenkielinen lehti oli hänen toimitusaikanaan viljellyt suoria yhteyksiä Manner-Euroopan baptisteihin sekä harjoittanut jyrkkää polemiikkia erityisesti valtionkirkkoa vastaan. Lehti menetti nämä erityispiirteensä, kun baptistiyhteisö otti lehden haltuunsa.[2]

1900-luvun alussa Suomen baptistit jakautuivat kahdeksi konferenssiksi. Puhtaasti ruotsinkielinen konferenssi käsitti 2 000 jäsentä ja kaksikielinen Kansalliskonferenssi vajaa tuhat. Ruotsinkielinen Finska Månadsposten ja Totuuden Kaiku jäivät kaksikielisen konferenssin haltuun. Totuuden Kaiku pysyi Kansalliskonferenssin äänenkannattajana.[2]

  • Tommila, Päiviö & Raittila, Pekka: Suomen lehdistön historia 9, Aikakauslehdistön historia: erikoisaikakauslehdet. Kustannuskiila, 1991. ISBN 951-657-326-6.
  1. a b c Tommila & Raittila 1991, s. 43
  2. a b Tommila & Raittila 1991, s. 44