Torianiitti
| Torianiitti | |
|---|---|
 |
|
| Luokka | oksidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | ThO2 |
| Molekyylipaino | 264,04 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | tummanharmaa tai mustanruskea |
| Kidejärjestelmä | kuutiollinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 6,5–7 |
| Ominaispaino | 9,7 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | metallikiilto |
| Viiru | harmaa, harmaanvihreästä mustaan |
| Läpinäkyvyys | läpinäkymätön |
| Muut ominaisuudet | radioaktiivinen |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Torianiitti on harvinainen toriumin oksidimineraali, joka sisältää toriumdioksidia (ThO2). Sitä löysi ensimmäisenä Ananda Coomaraswamy 1904, mutta hän luuli sitä uraniniitiksi. Ensimmäisenä sen tunnisti uudeksi mineraalilajiksi Wyndham R. Dunstan. Paitsi että se sisältää paljon toriumia; se sisältää myös uraanin, lantaanin, ceriumin, praseodyymin ja neodyymin oksideja. Myös jonkin verran heliumia esiintyy, koska torianiitti on radioaktiivinen. Se ei ole yhtä säteilevää kuin pikivälke, mutta sen säteilyltä on hankalampi suojautua, koska se emittoi suurienergisiä gammasäteitä. Torianiittia esiintyy varsinkin Sri Lankassa, missä se muodostaa pieniä, painavia, mustia kuutiollisia kiteitä. Tyypilliset kiteet ovat kooltaan 1,5 cm. Vielä suurempia, jopa 6 cm, on löytynyt Madagaskarilta.[1][2][3]
Vaikka torianiitissa on enimmillään 12 % toriumdioksidia, sillä ei ole juuri kaupallista merkitystä johtuen mineraalin harvinaisuudesta ja toriumin ylitarjonnasta. Torianiitista voitaisiin eristää myös harvinaisia maametalleja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Thorianite Mineral Data Webmineral.com. (englanniksi)
- ↑ a b Thorianite Mindat.org. (englanniksi)
- ↑ Handbook of Mineralogy (Arkistoitu – Internet Archive)
