Zhu De

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zhu De
朱德
Kiinan kansankongressin puhemies
Edeltäjä Dong Biwu
Seuraaja Song Qingling
Henkilötiedot
Syntynyt1. joulukuuta 1886
Sichuan, Kiina
Kuollut6. heinäkuuta 1976 (89 vuotta)
Peking, Kiina
ArvonimiKiinan marsalkka
Puoliso Xiao Jufang
Chen Yuzhen
Wu Ruolan
Kang Keqing
Tiedot
Puolue Kiinan kommunistinen puolue

Zhu De (kiin.: 朱德; pinyin: Zhū Dé; vanha suom. latinaistus Tšu-teh[1]; kunnianimi: 玉阶, Yùjiē; 1. joulukuuta 18866. heinäkuuta 1976) oli kiinalainen kommunistisen puolueen sotilasjohtaja ja valtiomies.

Hän syntyi Sichuanin maakunnassa ja aloitti uransa palkkasoturina Lounais-Kiinan sotapäälliköiden armeijoissa. Hän muutti 1920-luvun alussa ulkomaille opiskellakseen sotatieteitä Saksassa ja palasi Kiinaan palvelemaan Sun Yat-senin Guomindang-armeijan koulutusrykmentissä.

Vuonna 1922 Zhu liittyi salaa Kiinan kommunistiseen puolueeseen Zhou Enlain avustuksella. Zhu ja Mao Zedongin läheinen suhde alkoi epäonnistuneen Nanchangin kansannousun aikana vuonna 1927, kun molemmat miehet pakenivat Jinggangvuorille välttääkseen joukkojensa täydellisen tuhon. Näistä vaatimattomista alkutekijöistä Mao ja Zhu rakensivat puna-armeijan taitavaksi sissiryhmittymäksi, joka varmistivat ja laajensivat kommunistien hallitsemia alueita. Zhun rohkeus ja taito johtaa näitä miehiä tekivät hänestä suunnattoman arvovallan perikuvan ja paikallinen väestö kuvaili hänelle yliluonnollisia voimialähde?.

Pitkän marssin aikana Zhu De ja Zhang Guotao johtivat Puna-armeijan "läntistä kolonnaa", joka hädin tuskin selvisi perääntymisestä Sichuanin maakunnan lävitse. Yan’anissa Zhu ohjasi puna-armeijan uudelleenrakentamista Maon poliittisen ohjauksen avulla ja Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana hän piti hallussaan puna-armeijan ylipäällikön virkaa. Vuoden 1949 jälkeen Zhu nimettiin Kansan vapautusarmeijan ylipäälliköksi ja kommunistisen puolueen varapuheenjohtajaksi. Hän pysyi kuuluna ja kunnioitettuna valtiopäämiehenä kuolemaansa saakka heinäkuussa 1976, jolloin hän oli toiminut Kiinan kansankongressin puheenjohtajana vuodesta 1959 lähtien.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta, osa 9, s. 912. 8. p.. Porvoo Helsinki: WSOY: Tietosanakirja, 1977. ISBN 951-0-01489-3.