Pluralismi (yhteiskuntatieteet)
Pluralismi tarkoittaa politiikan teoriassa usean poliittisen puolueen tunnustamista, tai sellaista järjestelmää, jossa valta on jaettu usean auktoriteetin kesken, mukaan lukien viranhaltijat.[1]
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittinen pluralismi on liberaalin demokratian oleellinen piirre.[2] Poliittiseen pluralismiin kuuluvat demokratia, edustuksellisuus, osallistuminen, taloudellinen oikeudenmukaisuus, sitoutuminen kansalaisoikeuksiin sekä vapaat ja rehelliset vaalit, joihin osallistuu useita puolueita tavoittelemaan vallan jakamista.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittisen pluralismin ajatukset pohjautuvat varhaiseen liberaaliin poliittiseen filosofiaan, etenkin John Locken ja Montesquieun ajatuksiin. Pluralismin ensimmäinen järjestelmällisen esityksen kirjoitti James Madison federalistikirjoituksissaan 1787–1789. Niissä Madison kannatti vallanjako-oppia, kaksikamarijärjestelmää ja federalismia enemmistövallan rajoittamiseksi ja vähemmistöjen äänen kuulumiseksi.[2]
Pluralismin muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klassisessa pluralismissa valta halutaan jakaa yhteiskunnassa tasaisesti. Vallan ei haluta keskittyvän eliitin tai hallitsevan luokan käsiin, eikä yhdelläkään ryhmällä haluta olevan hallitsevaa asemaa. Ryhmien johdot ovat tilivelvollisia ryhmänsä jäsenille. Valtio suhtautuu eri ryhmiin neutraalisti. Ryhmien välillä on konsensus poliittisen järjestelmän luonteesta sekä avoimuuden ja kilpailun avoista.[2]
Eliittipluralismissa joillakin ryhmillä halutaan olevan enemmän valtaa kuin toisilla. Tämä voidaan oikeuttaa esimerkiksi varallisuuseroilla, ja se voi ilmentyä niin, että varakkaat lahjoittajat ja yritykset saavat tukea haluamiaan ehdokkaita rajoittamattomilla summilla, mikä antaa niille runsaasti valtaa.[1]
Uuspluralismissa eri ryhmien, etenkin politiikantekijöiden muodostamien ryhmien, katsotaan kilpailevan toisiaan vastaan hallinnollisissa instituutioissa. Uuspluralistit näkevät valtion koostuvan useista erilaisista ja keskenään kilpailevista eturyhmistä, virastoista ja osastoista, jotka kaikki pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan. Lobbaavilla yrityksillä on paljon valtaa vaikuttaa hallitukseen.[1]
Korporatismissa ajatellaan, että joillain suurimmilla lobbaavilla eturyhmillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin pienemmillä.[1]
Agonistisessa pluralismissa erimielisyyksiä pidetään mahdollisesti hyödyllisenä asiana, koska harkinta ja neuvottelu parantavat lopputulosta.[1]
Generatiivisessa pluralismissa esitetään, että politiikka voi olla produktiivinen prosessi, josta voi seurata pluralistisia päätöksiä, valintaprosesseja sekä poliittisia instituutioita tai järjestöjä, jotka ovat aiempaa herkempiä eroavaisuuksille ja monimuotoisuudelle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Harb Michel, Nazir N. (toim. Moghaddam, Fathali, M.): ”Pluralism > Political Pluralism”, The Sage Encyclopedia of Political Behavior, Vol. 1, s. 596–601. Sage, 2017. ISBN 9781483391168.
- ↑ a b c Heywood, Andrew: ”Pluralism”, Key Concepts in Politics and International Relations, s. 156–157. Palgrave, 2015. ISBN 978-1-137-48961-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pluralismi (yhteiskuntatieteet) Wikimedia Commonsissa
