Mary Rose (1509)
| Mary Rose | |
|---|---|
 Mary Rose kuvattuna Anthonyn käärössä. |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | HMNB Portsmouth |
| Laskettu vesille | 1511 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
500 t (1512) 700 t (1536) |
| Pituus | 45 m |
| Leveys | 11,66 m |
| Syväys | 4,6 m |
| Miehistöä |
200 merimiestä 185 sotilasta 30 tykkimiestä |
| Aseistus | |
| Aseistus | 69 tykkiä |
Mary Rose oli Englannin laivaston vuonna 1511 vesille laskettu karakki. Se oli laivaston lippulaiva upotessaan Wightsaaren erottavaan Solentinsalmeen taistelussa ranskalaisia vastaan 19. heinäkuuta 1545. Silminnäkijöiden mukaan uppoaminen tapahtui, kun laiva äkisti kääntyi jyrkästi voimakkaan tuulenpuuskan vuoksi ja kallistui tykkiporttien puolelle, jotka olivat avoinna taistelua varten. Laivalla olleesta noin 400 miehistön jäsenestä vain 25 selviytyi. Hylky löytyi vuonna 1971, ja se nostettiin vuonna 1982, yli 400 vuotta uppoamisen jälkeen.[1][2] Nostettu alus on asetettu näytteille Portsmouthin museotelakalle.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus valmistettiin HMNB Portsmouthissa vuosina 1510–1511, ja se nimettiin Mary Roseksi kuningas Henrik VIII:n sisaren Maryn ja Tudor-suvun vaakunan ruusun mukaan.[3]
Aluksen valmistuttua se siirrettiin Thamesjoelle, jossa se varustettiin ja aseistettiin.
Peruskorjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1535 alukselle tehtiin suuria muutostöitä. Alkujaan limisaumainen laidoitus muutettiin puskusaumaisiksi. Laivan kylkiin avattiin tykkiportit. Jotta aluksesta saatiin vakaa, raskaat tykit jouduttiin sijoittamaan rungossa alemmaksi. Lähellä vesirajaa sijaitsevat tykkiportit voitiin sulkea vesitiiviillä luukuilla, jotka pystyttiin rakentamaan tasaiseen puskusaumaiseen laitaan.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus sai lippulaivana tulikasteensa ensimmäisessä Englannin ja Ranskan välisessä sodassa vuosina 1512–1514. Brestin edustalla vuonna 1512 käydyssä taistelussa aluksen päällikkönä oli sir Edward Howard.
Henrik VIII erotti 1534 Englannin kirkon Rooman kirkon vallasta ja tiesi sen vuoksi odottaa hyökkäystä katolisista maista. Sata ranskalaista alusta saapui 16. heinäkuuta 1545 Solentinsalmeen, missä niitä oli vastassa 80 englantilaista laivaa. 18. heinäkuuta käytiin taistelu, joka jäi ratkaisemattomaksi. Seuraavan päivän tyyni sää esti purjehtimisen. Ranskalaiset soudettavat kaleerit tulivat kohti englantilaisia ja avasivat tulen. Tuuli alkoi nousta ja englantilaisetkin pääsivät liikkeelle. Silloin Mary Rose kallistui äkkiä ja upposi. Kuningas itse seurasi Solentin taistelua Southsea Castlesta. Mary Rosen kansi oli peitetty entrausta estävillä verkoilla, jotka estivät merimiehiä pelastautumasta. Vesi oli päässyt sisään avoimista tykkiluukuista. Aluksen nostamisen jälkeen aluksesta löytyi myös ranskalainen tykinkuula, joka on voinut vaikuttaa tapahtumaan.[2]
Laivan nostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaa yritettiin nostaa jo 1540-luvulla, mutta se oli juuttunut syvälle pohjamutaan, johon vajonneet aluksen osat säilyivät tuhoutumiselta. Ensimmäiset sukeltajat kävivät aluksella 1836 ja nostivat joitakin tykkejä, joiden avulla hylky tunnistettiin Mary Roseksi. Amatöörisukeltaja Alexander McKee (1918–1992) kokosi vuonna 1965 sukeltajia kartoittamaan Solentinsalmen hylkyjä. He löysivät jälkiä puisista aluksista, kuten HMS Royal Georgesta ja HMS Boynesta, ja siksi he uskoivat myös Mary Rosen säilyneen. Vuonna 1966 löytyi painanne paikasta, jossa Mary Rose upposi, ja vuonna 1971 sukeltajat löysivät hylyn. Seuraavien vuosien aikana hylyn osien esille kaivamiseen ja osien nostamiseen osallistui yli 600 sukeltajaa, jotka tekivät yli 28 000 sukellusta. Merestä nostettiin yli 19 000 esinettä. Vuonna 1982 rungon ympärille rakennettiin putkikehys. Aluksen viereen laskettiin rungonmuotoinen kehto, johon kehyksessä oleva runko nostettiin veden alla. Kehto runkoineen nostettiin merestä ja tuotiin maihin. Tapahtuma televisioitiin, ja sillä oli 60 miljoonaa katsojaa. Runkoa alettiin konservoida samoin kuin aikaisemmin Ruotsissa nostettua Vasa-laivaa.[2]
Hylystä tehdyt löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hylystä nostettiin ruokailuun liittyviä esineitä, kuten miehistön puu- ja upseerien tinalautasia, myös laivaston komentajan vara-amiraali sir George Carewin nimikirjaimilla varustettuja. Laivakeittiö oli rakennettu tiilistä, ja siellä oli valtavia keittoruukkuja. Pienet esineet, kuten arpakuutiot, pelilaudat, rummut ja nahkaiset kirjankannet, paljastivat miehistön vapaa-ajan viettotapoja. Laivasta löytyi noin kahdensadan miehistön jäsenen jäännökset. Mudassa oli säilynyt vaatetusta. Käsiaseita, kuten jousia löytyi 138 ja nuolia 3 500 kappaletta. Laivalla oli ollut jousiampujien osasto.[2]
Laivasta löytyi 92 ihmisen jäänteitä, ja niistä yhdeksästä on selvitetty, mistä he olivat kotoisin. Miehistö oli hyvin kansainvälistä. Kaksi tutkituista oli kotoisin Välimeren tienoilta ja kolmas Pohjois-Afrikasta, ja neljännellä oli afrikkalainen isä. Myös esinelöydöt kertovat miehistön alkuperästä. Yksi englantilaiseksi oletettu jousimies paljastui eri tutkimuksien perusteella olleen kotoisin Pohjois-Afrikasta, vähintään 50 kilometriä rannikolta.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 15/2013, s. 5
- ↑ a b c d e Ian Graham: ”Mary Rose”, 50 laivaa, jotka muuttivat historian kulun, s. 36–41. Suomentanut Jyrki K. Talvitie. Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-410-3.
- ↑ Mary Rose, (Arkistoitu – Internet Archive) Historic Naval Ships Association (englanniksi)
- ↑ Anniina Wallius: Henrik VIII:n lippulaivan miehistön perimän ja synnyinpaikkojen tutkimukset yllättivät Yle.fi, uutiset. 19.4.2019. Viitattu 19.4.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mary Rose (1509) Wikimedia Commonsissa
- The Mary Rose (englanniksi)
- Virtual Tudors: Mary Rose 3D (englanniksi)