Kai Lappalainen
Kai Uolevi Lappalainen[1] (10. marraskuuta 1924 Oulu – 19. toukokuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja lavastaja. Lappalainen työskenteli aluksi teatteriohjaajana ja -näyttelijänä, myöhemmin elokuvalavastajana ja elokuvanäyttelijänä.[2]
Rakennusmestariperheeseen Oulussa syntynyt Kai Lappalainen opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1948–1951 sekä muun muassa Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella. Hän oli Ylioppilasteatterissa lavastajana, näyttelijänä, ohjaajana ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1946–1965. Lappalainen oli samaan aikaan lavastajana Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1951–1958 sekä vuodesta 1958 vapaana lavastajana ja ohjaajana vieraillen monissa teattereissa. Lavastajana Lappalainen oli muun muassa Kansallisteatterissa, Tampereen Teatterissa, Intimiteatterissa, Jyväskylän Huoneteatterissa ja Varkauden Teatterissa sekä Kansallisoopperassa. Hän oli lavastajana parissakymmenessä elokuvassa ja näyttelijänä noin kymmenessä elokuvassa.[2]
Lappalainen ohjasi ja lavasti Ylioppilasteatterissa Mestari Patelin-näytelmän ja esitti siinä pääosaa. Lappalainen ohjasi ja esitti pääosaa myös tästä näytelmästä Suomen Televisiota varten vuonna 1963 tehdyssä kolmiosaisessa versiossa Mestari Patelin eli sukkela asianajaja. Muita merkittäviä Lappalaisen lavastustöitä olivat islantilaisen David Stéfanssonin Kultainen portti-televisionäytelmä (1961) ja Irving Berlinin musikaali Annie mestariampuja (1957).[2]
Kai Lappalainen oli naimisissa 1953–1960 näyttelijä Marjatta Kallion kanssa. Lappalainen kuoli 53-vuotiaana toukokuussa 1978 Helsingissä.[2]
Lappalaisen kuolinvuonna 1978 hänestä tehtiin pronssinen patsas. Lappalainen on haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.[1]
Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Radio tulee hulluksi (1952) – (Ossi, radiolainen)
- Me tulemme taas (1953) – (Eugen Karkela)
- Hei, rillumarei! (1954) – (Kehula, taidearvostelija)
- Villi Pohjola (1955) – (baari-isäntä)
- Sankarialokas (1955) – (Antti Ojala / matruusi / legionalainen)
- Rakkaus kahleissa (1955) – (etsivä Penttinen)
- Onni etsii asuntoa (1955) – (Vinkkeli-Väiski)
- Tyttö lähtee kasarmiin (1956) – (nuorukainen)
- Jokin ihmisessä (1956) – (Osmin veli)
- X-Paroni (1964) – (lääkäri)
- Vihreä leski (1968) – (mies rouva Kairan kutsuilla)
Elokuvalavastajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolmiapila (1953)
- 2 hauskaa vekkulia (1953)
- Sankarialokas (1955)
- Jokin ihmisessä (1956)
- Rintamalotta (1956)
- Tyttö lähtee kasarmiin (1956)
- Vääpelin kauhu (1957)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lappalainen Kai Uolevi 1924-1978 Hautahaku. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d Kalevi Koukkusen henkilökuvaus Kai Lappalaisesta EloNetissä
|
