Ero sivun ”Kirjesalaisuus” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: it:Libertà e segretezza della corrispondenza |
p r2.6.4) (Botti muokkasi: nl:Briefgeheim (juridisch) |
||
Rivi 21: | Rivi 21: | ||
[[fr:Secret de la correspondance]] |
[[fr:Secret de la correspondance]] |
||
[[it:Libertà e segretezza della corrispondenza]] |
[[it:Libertà e segretezza della corrispondenza]] |
||
[[nl:Briefgeheim]] |
[[nl:Briefgeheim (juridisch)]] |
||
[[ru:Тайна связи]] |
[[ru:Тайна связи]] |
||
[[sv:Posthemlighet]] |
[[sv:Posthemlighet]] |
Versio 2. maaliskuuta 2011 kello 06.21
Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja.
Suomessa kirjesalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Yhdysvaltain perustuslaki ei anna mitään erityistä suojaa kirjeille tai tietoliikenteelle. Käytännössä voimassa oleva kirjesalaisuus on oikeuskäytännön avulla johdettu perustuslain neljännestä lisäyksestä, joka suojaa kansalaisia perusteettomilta kotietsinnöiltä.
Saksassa liittovaltion perustuslakisuojavirastolle (kotimaan tiedusteluorganisaatio) on taattu oikeudet rikkoa kirjesalaisuus, mikäli tiedonvälittäjää on aihetta epäillä eräistä rikoksista, jotka kuuluvat viraston toimialaan.[1]