Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Lähteet: Luokkalisäys
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 7: Rivi 7:


{{DEFAULTSORT:Indrenius, Bernhard}}
{{DEFAULTSORT:Indrenius, Bernhard}}

[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:Maaherrat]]
[[Luokka:Maaherrat]]
[[Luokka:Suomalaiset aateliset]]
[[Luokka:Suomalaiset aateliset]]
[[Luokka:Suomalaiset kenraalit]]
[[Luokka:Suomalaiset kenraalit]]
[[Luokka:Vuonna 1812 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1884 kuolleet]]

Versio 17. tammikuuta 2011 kello 09.01

Bernhard Indrenius, vapaaherra, (18121884) oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka Venäjän armeijassa palveltuaan siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[1] Kaukasiassa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[2][3] Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Viipurin läänin kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[4] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[3][5]

Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.[1] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären, Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa myös Kyminkartanon kartanon.[6]

Lähteet