Ero sivun ”A. R. Cederberg” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: {{Tieteilijä | tieteilijän nimi = A. R. Cederberg | kuva = | kuvan leveys = | kuvateksti = | syntymäaika = 2. heinäkuuta 1885 | syntymäpaikka = Tuusula | kuolinaik... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 21. heinäkuuta 2010 kello 14.44
| A. R. Cederberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. heinäkuuta 1885 Tuusula |
| Kuollut | 19. lokakuuta 1948 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Instituutti | Tarton yliopisto, Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | historia |
| Tunnetut työt | Suomen historia vapaudenajalla I–II (1942–1947) |
Arno Rafael Cederberg (2. heinäkuuta 1885, Tuusula – 19. lokakuuta 1948, Helsinki) oli suomalainen historiantutkija ja arkistomies, oppiarvoltaan filosofian tohtori. Hän loi tutkijanuran kahdessa maassa toimimalla historian professorina ensin Tarton yliopistossa 1919–1928 ja sitten Helsingin yliopistossa 1935–1948.
Helsingin yliopistosta tohtoriksi väitellyt Cederberg siirtyi 1919 Viroon, missä hänestä tuli Tarton yliopiston kotimaisen ja pohjoismaisen historian professori. Hän oli merkittävässä asemassa kun vastaitsenäistyneen Viron historiantutkimusta ja -opetusta sekä arkistolaitosta organisoitiin: Tallinnan ja Tarton valtionarkistot perustettiin pitkälti hänen suunnitelmiensa mukaan, ja hänen aloitteestaan syntyivät myös Viron historiallinen yhdistys Akadeemiline Ajaloo Selts sekä historiallinen aikakauskirja Ajalooline Ajakiri. Työskenneltyään vuosikymmenen Virossa Cederberg palasi Suomeen, mistä hänet valittiin 1935 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professoriksi.
1700-luvun historiaan keskittynyt Cederberg oli tutkijana antikvaarityyppi, joka keskittyi pikkutarkkoihin arkistotutkimuksiin ja uusien lähdelöytöjen tekemiseen. Hänen tuotannostaan valtaosa koostuukin artikkeleista ja lyhyistä yksittäistutkimuksista. Cederberg suhtautui myös hyvin kriittisesti 1920-30-lukujen kulttuurihistorialliseen suuntaukseen, joka pyrki laajojen kokonaisuuksien tutkimiseen ja suuriin synteeseihin. Cederbergin pääteos on kaksiosainen Suomen historia vapaudenajalla (1942–1947) johon hän huipensi elämänmittaisen tutkimustyönsä 1700-luvun parissa.