Ero sivun ”Verokiila” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Selvennetty puoltavaa näkemystä
Rivi 1: Rivi 1:
'''Verokiila''' on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon [[arvonlisävero]].
'''Verokiila''' on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon [[arvonlisävero]].


Työn verotus laskee työntekijän käytettävissä olevaa tuloa ja nostaa tuotteiden hintaa, koska työnantaja joutuu maksamaan työnantajamaksuja. Näin ollen verokiilan vaikutus on suuri erityisesti työvoimavaltaisessa [[palvelu]]tuotannossa. Tähän viitataan puhuttaessa '''kaksinkertaisesta verokiilasta'''. [[Talousteoria]]n näkökulmasta verokiilan voidaan sanoa heikentävän talouden [[tehokkuus|tehokkuutta]], koska se vääristää palvelu- ja teollisuustuotannon suhdetta ihmisten [[preferenssi|preferensseihin]] nähden. [[Tuotantopuolen taloustiede]] esittää, että verokiila vähentää hyödyllistä [[työnjako]]a ja [[erikoistuminen|erikoistumista]], kun ihmisen kannattaa tehdä sellaistakin, johon hänellä ei ole [[suhteellinen etu|suhteellista etua]]. Tässä vedotaan analogiaan [[tulli]]en ja [[vapaakauppa|vapaakaupan]] kanssa.
Työn verotus laskee työntekijän käytettävissä olevaa tuloa ja nostaa tuotteiden hintaa, koska työnantaja joutuu maksamaan työnantajamaksuja. Näin ollen verokiilan vaikutus on suuri erityisesti työvoimavaltaisessa [[palvelu]]tuotannossa. Tähän viitataan puhuttaessa '''kaksinkertaisesta verokiilasta'''. [[Taloustiede|Taloustieteen]] näkökulmasta verokiilan voidaan sanoa heikentävän talouden [[tehokkuus|tehokkuutta]], koska se vääristää palvelu- ja teollisuustuotannon suhdetta ihmisten [[preferenssi|preferensseihin]] nähden. [[Tuotantopuolen taloustiede]] esittää, että verokiila vähentää hyödyllistä [[työnjako]]a ja [[erikoistuminen|erikoistumista]], kun ihmisen kannattaa tehdä sellaistakin, johon hänellä ei ole [[suhteellinen etu|suhteellista etua]]. Tässä vedotaan analogiaan [[tulli]]en ja [[vapaakauppa|vapaakaupan]] kanssa.


''Rajaverokiila'' on se veron lisäys, minkä joutuu maksamaan työtulojen lisääntyessä. Rajaverokiilan on valtioneuvoston kanslian raportissa esitetty vähentävän motiivia siirtyä tuottavampaan työpaikkaan ja investoida. Rajaverokiilaa on puolustettu sillä, että tulovero ja muut työtuloon suhteutetut verot ja maksut ovat oikeudenmukaisempia ja käytännöllisempiä kuin könttäsummavero tai muu [[vero]], jossa ei ole rajaverokiilaa.
''Rajaverokiila'' on se veron lisäys, minkä joutuu maksamaan työtulojen lisääntyessä. Rajaverokiilan on valtioneuvoston kanslian raportissa esitetty vähentävän motiivia siirtyä tuottavampaan työpaikkaan ja investoida. Rajaverokiilaa on puolustettu sillä näkemyksellä, että [[progressiivinen vero|progressiivinen]] tulovero ja muut työtuloon suhteutetut verot ja maksut olisivat oikeudenmukaisempia, [[tasa-arvo]]isempia ja käytännöllisempiä kuin könttäsummavero tai muu [[vero]], jossa ei ole rajaverokiilaa.


Työn verotuksen kevennys pienentää verokiilaa. Toisaalta kiilaa voidaan vähentää tukemalla tuotantoa, esimerkiksi palveluja. Esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]] ja [[Tanska]]ssa on otettu käyttöön [[kotitalousvähennys]].
Työn verotuksen kevennys pienentää verokiilaa. Toisaalta kiilaa voidaan vähentää tukemalla tuotantoa, esimerkiksi palveluja. Esimerkiksi [[Suomi|Suomessa]] ja [[Tanska]]ssa on otettu käyttöön [[kotitalousvähennys]].

Versio 13. helmikuuta 2006 kello 20.25

Verokiila on työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus. Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkka ja työnantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla. Verokiilaa laskettaessa otetaan toisinaan myös huomioon arvonlisävero.

Työn verotus laskee työntekijän käytettävissä olevaa tuloa ja nostaa tuotteiden hintaa, koska työnantaja joutuu maksamaan työnantajamaksuja. Näin ollen verokiilan vaikutus on suuri erityisesti työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa. Tähän viitataan puhuttaessa kaksinkertaisesta verokiilasta. Taloustieteen näkökulmasta verokiilan voidaan sanoa heikentävän talouden tehokkuutta, koska se vääristää palvelu- ja teollisuustuotannon suhdetta ihmisten preferensseihin nähden. Tuotantopuolen taloustiede esittää, että verokiila vähentää hyödyllistä työnjakoa ja erikoistumista, kun ihmisen kannattaa tehdä sellaistakin, johon hänellä ei ole suhteellista etua. Tässä vedotaan analogiaan tullien ja vapaakaupan kanssa.

Rajaverokiila on se veron lisäys, minkä joutuu maksamaan työtulojen lisääntyessä. Rajaverokiilan on valtioneuvoston kanslian raportissa esitetty vähentävän motiivia siirtyä tuottavampaan työpaikkaan ja investoida. Rajaverokiilaa on puolustettu sillä näkemyksellä, että progressiivinen tulovero ja muut työtuloon suhteutetut verot ja maksut olisivat oikeudenmukaisempia, tasa-arvoisempia ja käytännöllisempiä kuin könttäsummavero tai muu vero, jossa ei ole rajaverokiilaa.

Työn verotuksen kevennys pienentää verokiilaa. Toisaalta kiilaa voidaan vähentää tukemalla tuotantoa, esimerkiksi palveluja. Esimerkiksi Suomessa ja Tanskassa on otettu käyttöön kotitalousvähennys.

Aiheesta muualla