Toimintapeli

Toimintapelit-nimike kattaa usean nopeatempoisen videopeligenren. Jotkin alla lueteltujen luokkien pelit ovat pahamaineisiakin väkivaltaisuutensa ja usein verisyytensä takia. Kaikkia toimintapelejä ei suinkaan leimaa väkivaltaisuus tai realismi, sillä olemassa on myös toimintapelejä, jotka on suunnattu laajalle ikäryhmälle. Tällaisia toimintapelejä ovat selkeästi lapsille suunnatut tasohyppelypelit (kuten Super Mario 64 tai Mega Man).

FPS-pelit

Ammuntapelien tunnetuin ja suosituin alaluokka. First Person Shooter eli "ensimmäisestä persoonasta kuvatut ammuntapelit" yleistyivät 90-luvulla Wolfenstein 3D:n ja etenkin Doomin ansiosta. FPS-pelit ovat suosittuja varsinkin PC-versioina, koska niitä pelataan tavallisimmin hiirellä ja näppäimistöllä.

Shoot'em-up

Shoot'em-up -pelit ovat usein sivusta tai kolmannesta persoonasta kuvattuja ammuskelupelejä, jotka eroavat beat'em-up-peleistä mittavan asevalikoimansa ansiosta. Shoot'em-up -pelien jo 1970-luvulla kehitetty arkkityyppi on yksinkertainen ja sivusta kuvattu lentoammuskelupeli, jota ei voida luokitella lentosimulaattoriksi (esimerkiksi 1990-luvulla julkaistu R-Type).

Beat'em-up

Vaikka beat'em-up -nimike tarkoittaa kaikkia aseettomaan taisteluun keskittyviä pelejä, useimmiten termi yhdistetään klassisiin, sivusta kuvattuihin toimintapeleihin, kuten Commodore 64:n Bruce Lee ja tämän kolmiulotteisuutta tavoitteleva jälkeläinen Double Dragon. Muita maineikkaita beat'em-upeja ovat River City Ransom, Battle Toads ja Final Fight. Joihinkin beat'em-up -peleihin sisältyy myös alkeellista ongelmanratkaisua tai tasohyppelyä.

Mortal Kombat-, Street Fighter- ja Tekken-pelisarjojen sekä kolmiulotteisen grafiikan myötä tappelupelit saivat uutta suosiota 1990-luvun alussa. Tappelupelien verisyydessä ja realismin tasossa on usein suuria eroja. Nyrkkeily- ja show-paini- eli wrestling-pelit eivät kuulu varsinaisesti tappelupelien kategoriaan, vaan urheilupelien luokkaan.