Karl Fredrik Wilkama

Karl Fredrik Wilkama

Karl Fredrik Wilkama (vuoteen 1919 Wilkman, 27. maaliskuuta 1876 – 15. heinäkuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen jalkaväenkenraali. Hän toimi Suomen sotajoukkojen ylipäällikkönä sekä ensimmäisenä puolustusvoimain komentajana nimikkeillä Suomen armeijan päällikkö ja sotaväen päällikkö.

Wilkman ylennettiin upseeriksi Venäjän armeijassa vuonna 1899. Virkaikäluettelon mukaan hänen sotilaspalveluksensa alkoi 30. toukokuuta 1889 eli jo 13-vuotiaana. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi huhtikuussa 1918.

Kenraalimajuri Wilkman nimitettiin Suomen sotajoukkojen ylipäälliköksi toukokuun lopussa 1918, kun ratsuväenkenraali Gustaf Mannerheim sai pyytämänsä eron tehtävästä. Wilkmanin kausi ei kestänyt kuin 2,5 kuukautta, elokuuhun 1918 saakka.

Vasta perustettuun armeijan päällikön virkaan Wilkman tuli vuoden 1919 alussa eroten saman vuoden kesäkuussa. Toisen kerran, nyt Wilkamaksi nimensä muuttaneena hän komensi armeijaa - nimityksenä sotaväen päällikkö - syyskuusta 1919 elokuuhun 1924. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1922.

Kolmas komentajuuskausi oli 1925-1926, jolloin tasavallan presidentti Lauri Relander nimitti hänen seuraajakseen Aarne Sihvon. Jalkaväenkenraaliksi Wilkama ylennettiin sotaväen lippujuhlan päivänä 1928. Hän palveli talvi- ja jatkosodan ajan ylipäällikön erityistehtävissä.

Edeltäjä: (virka alkanut 1919) Kaarlo Edward Kivekäs Lauri Malmberg

Puolustusvoimain komentaja 1919 (nimellä Wilkman) 1919–1924 (nim. Wilkama) 1925–1926

Seuraaja: Kaarlo Edward Kivekäs Vilho Nenonen Aarne Sihvo