Ero sivun ”Limes norrlandicus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Aikion uusi teoria on tässä otettu totuutena. Laitetaan, että se on Aikion mukaan. Lisäksi vakiintuneempi teoria rinnalle. |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Ruotsissa Limes Norrlandicus on ollut vuosituhannet kulttuurinen ja taloudellinen rajavyöhyke, sillä sen eri puolet ovat soveltuneet erilaisten [[elinkeino]]jen harjoittamiseen. Jo [[kivikausi|kivikaudella]] Limes norrlandicus oli Ruotsin alueen osalta [[liuske-kvartsiittikulttuuri]]n eteläraja ja toisaalta skandinaavinen [[kuoppakeramiikka]] ei ulottunut sitä pohjoisemmaksi. Myöhemmin, pronssikaudelta lähtien, Limes Norrlandicus vakiintui maanviljely- ja pyyntikulttuurin rajaksi. |
Ruotsissa Limes Norrlandicus on ollut vuosituhannet kulttuurinen ja taloudellinen rajavyöhyke, sillä sen eri puolet ovat soveltuneet erilaisten [[elinkeino]]jen harjoittamiseen. Jo [[kivikausi|kivikaudella]] Limes norrlandicus oli Ruotsin alueen osalta [[liuske-kvartsiittikulttuuri]]n eteläraja ja toisaalta skandinaavinen [[kuoppakeramiikka]] ei ulottunut sitä pohjoisemmaksi. Myöhemmin, pronssikaudelta lähtien, Limes Norrlandicus vakiintui maanviljely- ja pyyntikulttuurin rajaksi. |
||
Kulttuuriraja on |
Kulttuuriraja on ollut myös kieliraja. Sen pohjoispuolella on viimeistään rautakaudella ilmeisesti puhuttu lähinnä nykyisten saamelaiskielten esimuotoja, ja eteläpuolella ilmeisesti skandinaavisia kieliä. Tätä aikaisemmista kielioloista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Ante Aikion mukaan Pohjois-Fennoskandiassa olisi vielä ajanlaskun alun tienoilla puhuttu tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä, joka ensimmäisen vuosituhannen jaa. alkupuolella joutui saamelaiskielten syrjäyttämäksi. <ref>Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. — Irma Hyvärinen / Petri Kallio / Jarmo Korhonen (eds.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag, pp. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki.</ref> <ref>Aikio, Ante 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. — Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55. [http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf]</ref> Aikion mukaan siis saamen leviäminen Skandinaviassa etelään päin on alle 2 000 vuoden ikäinen tapahtuma, eikä Skandinavian Limes Norrlandicus ole sitä aikaisemmin voinut olla uralilaisen kielikunnan eteläraja. |
||
Vyöhykkeen pohjoispuolella asui pyyntikulttuurilla eläneitä ihmisiä, ja vyöhykkeen eteläpuolella ovat asuneet maata viljelleet [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] puhujat, jotka vasta keskiajalta lähtien alkoivat laajemmassa määrin levittäytyä rajan pohjoispuolelle. Arkeologisesti Limes norrlandicus on suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön usein yhdistettyjen rautakautisten [[järvihauta|järvihautojen]] esiintymisalueen eteläraja. Toisaalta se on skandinaavien asutuksesta kertovien viikinkiajan [[riimukivi]]en esiintymisen pohjoisraja. |
Vyöhykkeen pohjoispuolella asui pyyntikulttuurilla eläneitä ihmisiä, ja vyöhykkeen eteläpuolella ovat asuneet maata viljelleet [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] puhujat, jotka vasta keskiajalta lähtien alkoivat laajemmassa määrin levittäytyä rajan pohjoispuolelle. Arkeologisesti Limes norrlandicus on suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön usein yhdistettyjen rautakautisten [[järvihauta|järvihautojen]] esiintymisalueen eteläraja. Toisaalta se on skandinaavien asutuksesta kertovien viikinkiajan [[riimukivi]]en esiintymisen pohjoisraja. |
||
Versio 17. heinäkuuta 2009 kello 02.22
Limes norrlandicus ("Norlannin raja") on Skandinavian niemimaalla ilmenevä ilmasto-, maaperä- ja kasvillisuustyyppien raja. Se on ollut myös ollut kielellinen, kulttuurinen ja elinkeinonharjoitukseen liittyvä raja.
Limes norrlandicuksen raja noudattelee Ruotsissa boreaalisen havumetsävyöhykkeen etelärajaa. Sen pohjoispuolella metsät ovat valtaosin havumetsiä, maaperä hapan ja talvi on luminen, pitkä ja kylmä. Eteläpuolella hallitsevat rehevät lehtimetsät ja sää on leudompi. Limes norrlandicus kulkee Etelä-Ruotsin halki siten, että Tukholma jää juuri ja juuri vyöhykkeen eteläpuolelle. Suomen kohdalla Limes Norrlandicus koukkaa pohjoiseen päin, mutta Suomen alueesta sen eteläpuolelle kuuluu vain ohut kaistale etelärannikolla. Ruotsissa kasvillisuustyypin raja on selvästi erottuva.
Ruotsissa Limes Norrlandicus on ollut vuosituhannet kulttuurinen ja taloudellinen rajavyöhyke, sillä sen eri puolet ovat soveltuneet erilaisten elinkeinojen harjoittamiseen. Jo kivikaudella Limes norrlandicus oli Ruotsin alueen osalta liuske-kvartsiittikulttuurin eteläraja ja toisaalta skandinaavinen kuoppakeramiikka ei ulottunut sitä pohjoisemmaksi. Myöhemmin, pronssikaudelta lähtien, Limes Norrlandicus vakiintui maanviljely- ja pyyntikulttuurin rajaksi.
Kulttuuriraja on ollut myös kieliraja. Sen pohjoispuolella on viimeistään rautakaudella ilmeisesti puhuttu lähinnä nykyisten saamelaiskielten esimuotoja, ja eteläpuolella ilmeisesti skandinaavisia kieliä. Tätä aikaisemmista kielioloista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Ante Aikion mukaan Pohjois-Fennoskandiassa olisi vielä ajanlaskun alun tienoilla puhuttu tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä, joka ensimmäisen vuosituhannen jaa. alkupuolella joutui saamelaiskielten syrjäyttämäksi. [1] [2] Aikion mukaan siis saamen leviäminen Skandinaviassa etelään päin on alle 2 000 vuoden ikäinen tapahtuma, eikä Skandinavian Limes Norrlandicus ole sitä aikaisemmin voinut olla uralilaisen kielikunnan eteläraja.
Vyöhykkeen pohjoispuolella asui pyyntikulttuurilla eläneitä ihmisiä, ja vyöhykkeen eteläpuolella ovat asuneet maata viljelleet germaanisten kielten puhujat, jotka vasta keskiajalta lähtien alkoivat laajemmassa määrin levittäytyä rajan pohjoispuolelle. Arkeologisesti Limes norrlandicus on suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön usein yhdistettyjen rautakautisten järvihautojen esiintymisalueen eteläraja. Toisaalta se on skandinaavien asutuksesta kertovien viikinkiajan riimukivien esiintymisen pohjoisraja.
Lähteet
- ↑ Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. — Irma Hyvärinen / Petri Kallio / Jarmo Korhonen (eds.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag, pp. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki.
- ↑ Aikio, Ante 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. — Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55. [1]
- Küster, Hansjörg: ”Indo-European and Finno-Ugric cultures and languages from the perspective of biology and environmental history”, The roots of peoples and languages of Northern Eurasia I, s. 69–83. Toim. Julku, Kyösti & Wiik, Kalevi. Societas Historiae Fenno-Ugricae, 1998. ISBN 951-97040-2-7.