Merimieslähetys

Suomen Merimieskirkko Lontoossa.

Merimieslähetystä tekevät merimieskirkot eri puolilla maailmaa. Merimieskirkot ovat merenkulkijoiden ja ulkomailla asuvien ja liikkuvien ulkosuomalaisten suosiossa. Heidän lisäkseen merimieskirkkojen palveluita käyttävät rekkakuskit, opiskelijat, au parit, turistit, interreilaajat virkamiehet, komennusmiehet ja -naiset, satunnaiset matkailijat ja elämäntapakulkijat.

Työtä muuallakin kuin satamissa

Suomen Merimieskirkko, aiemmin Suomen Merimieslähetysseura, palvelee kaikkia liikkuvia ihmisiä ja ulkosuomalaisia. Merimieskirkko tekee evankelis-luterilaisen kirkon työtä ulkomailla ja toteuttaa kansainvälistä diakoniaa Suomen satamissa.

Suomen merimieskirkko tekee kristillistä, kulttuurista ja sosiaalista työtä. Työtä tekevät merimiespapit, sosiaalikuraattorit, taloushenkilökunta, projektityöntekijät sekä laaja vapaaehtoisten joukko. Merenkulkijoita tavataan laivoilla ja heidän palveluunsa kohdistetaan erityistä huomiota sielunhoidon, virkistys- ja vapaa-ajantoiminnan sekä kuljetuspalvelun avulla. Merimieskirkoilta käsin tehdään työtä erityisesti eritystilanteisiin joutuneiden keskuudessa sairaaloissa, vankiloissa ym. laitoksissa. Yhä enemmän on tarvetta perhetyöhön ja lapsi- ja nuorisotyöhön. Työtä tehdään lisääntyvässä määrin ikääntyvien suomalaissiirtolaisten keskuudessa, joiden vanhuusiän ongelmia vierauden tunne usein lisää.

Suomessa tehtävän merimieskirkkotyön pohjana on ns. anglo-amerikkalainen malli, jolla tarkoitetaan oman maan satamissa ja paikallisin voimin (näistä suurin on katolisen kirkon Stella Maris -järjestö) toteutettavaa kansainvälistä toimintaa. Merimieskirkko on avoinna kaikille merenkulkijoille kansallisuuteen ja uskontunnustukseen katsomatta. Sen rahoitus on usein paikallisten vastuulla ja toiminnassa vapaaehtoisten osuus on merkittävä.

Laivapapit

Työmuoto, jonka erityisesti suomalaiset ovat kehittäneet, on laivapappi- tai laivakuraattoritoiminta. Tässä työmuodossa työ viedään laivoille mukana purjehtivien pappien ja muiden työntekijöiden seilatessa viikon kaksi, joskus jopa pidempäänkin laivan mukana. Työn idea on olla matkassa ja elämäntilanteessa mukana, tehdä merenkulkijan apuna tämän työtä ja siinä äärellä mahdollistaa luottamukselliset keskustelut. Työ on saanut niin merenkulkijoiden kuin varustamoidenkin varauksettoman tuen.

Historia

Suomen Merimieslähetysseura perustettiin vuonna 1875. Vuonna 1880 lähetettiin ensimmäinen merimiespappi Elis Bergroth Englantiin. Merimieslähetysasemia perustettiin sittemmin muun muassa Lontooseen, Hulliin, Cardiffiin, Hampuriin, Antwerpeniin, Melbourneen, Sydneyhin, Rotterdamiin, Kööpenhaminaan, Viipuriin, Kotkaan, Helsinkiin, Hankoon, Turkuun, Reposaareen, Vaasan Vaskiluodolle ja Ouluun. Merimieslähetysasemat San Franciscossa ja New Yorkissa siirtyivät sittemmin Amerikan suomalaisten käsiin.

Säännöllistä lähetystoimintaa on seuralla sen lisäksi ollut muun muassa Liverpoolissa, Tukholmassa, Tallinnassa, Lyypekissä, Berliinissä, Pariisissa ja Amsterdamissa. Tilapäistä toimintaa seura on harjoittanut n. 110 paikkakunnalla.

Vuodesta 1898 on Merimieslähetysseuran ohjelmaan kuului myös siirtolaislähetys, ja se lähetti siirtolaispappeja Yhdysvaltoihin. Seuralla oli siirtolais- ja merimieslähetysasema Montrealissa. Siirtolaislähetystä on harjoitettu myös muun muassa Hangossa, Lontoossa ja Melbournessa.

Vuonna 1924 seura perusti Helsinkiin merimieslähetysopiston, jonka ensimmäiset oppilaat vihittiin merimies-lähetyssaarnaajiksi vuonna 1926. Samana vuonna perustettiin kokki- ja stuerttikoulu, joka koulutti kokkeja ja talousesimiehiä eli stuertteja Suomen laivoja varten. Koulun toiminta lopetettiin, kun valtion ylläpitämät merimiesammattikoulut ottivat koulutuksen hoitaakseen.

Merimiehen Ystävä

Merimieskirkko julkaisee aikakauslehteä nimeltä Merimieskirkko. Se on perustettu nimellä Merimiehen Ystävä vuonna 1882.

Toiminta nykyisin

Suomen Merimieslähetysseura muutti nimensä 1990-luvulla Suomen Merimieskirkko ry:ksi. Toimipisteitä on vuonna 2007 seuraavissa paikoissa: Gdańsk, Hampuri, Rotterdam, Antwerpen, Bryssel, Lontoo ja Pireus sekä kotimaan satamissa: Hamina, Turku, Rauma, Raahe, Kokkolan Ykspihlaja, Oulu ja Kemi-Tornio.

Lisäksi toiminnassa on kaksi liikkuvaa yksikköä "Navicar I ja II", joiden toimialueina ovat satamat Helsingistä itään tukikohtana Hamina ja Perämeren satamat tukikohtana Kemi-Tornio. Vuosaaren satamaan rakennetaan uusi merimieskirkko, joka aloittaa toimintansa samaan aikaan kuin satamakin.

Kansainvälisenä kautta maailman toimivien merimieskirkkojen yhdyssiteenä toimiin ICMA (International Christian Maritime Association), jonka jäsenyhdistyksiä on 21 ja näillä liki 900 toimipistettä.

Eräs uusimpia toimintamuotoja on se, että järjestön papit palvelevat myös veneilijöitä kotimaassakin: heistä on 1990-luvulta alkaen tullut yhä suositumpia pursilippujen vihkijöitä.

Katso myös

• Rotterdamin suomalainen merimieskirkko
• Belgian suomalainen merimieskirkko

Aiheesta muualla

• Suomen Merimieskirkko ry
• Belgian suomalainen merimieskirkko
• Lontoon suomalainen kirkko
• Rotterdamin suomalainen merimieskirkko
• Hampurin merimieskirkko

Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.