Daniel Webster

Daniel Webster

Daniel Webster (18. tammikuuta 1782 Salibury – 24. lokakuuta 1852 Marshfield) oli yhdysvaltalainen Whig-puoluetta edustanut poliitikko. Hän toimi ulkoministerinä 1841–1843 ja 1850–1852.

Poliittisen uran alku

Webster valmistui lakimieheksi Dartmouth Collegesta ja avasi lakiasiaintoimiston New Hampshiressa. Hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen vuonna 1812, jossa hän edusti New Hampshirea vuoteen 1817. Hän vastusti vuoden 1812 sotaa ja silloisen sotaministeri James Monroen ehdottamaa asevelvollisuutta. Hän istui Massachusettsin kongressiedustajana 1823–1827 ja senaattorina 1827–1841 ja 1845–1850. Vuosina 1833–1836 hän toimi senaatin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana.

Ulkoministerinä ja presidenttiehdokkaana

William Henry Harrison nimitti Websterin ulkoministerikseen vuonna 1841 ja hän jatkoi Harrisonin kuoleman jälkeen presidentti John Tylerin hallituksessa. Vuonna 1845 hänet valittiin uudelleen senaattiin. Kautensa aikana hän vastusti Texasin alueliitosta ja sitä seurannutta Meksikon–Yhdysvaltain sotaa. Webster oli ehdolla Whig-puolueen presidenttiehdokkaaksi ensimmäisen kerran vuonna 1836, mutta hävisi Zachary Taylorille. Erottuaan senaatista hän jatkoi ulkoministerinä presidentti Millard Fillmoren hallituksessa. Hän oli toisen kerran ehdolla Whigin presidenttiehdokkaaksi 1852, mutta ei tälläkään kertaa saanut riittävää kannatusta.

Webster kuoli kotonaan Marshfieldissä, Massachusettsissa 24. lokakuuta, 1852.

Websterin poika, pohjoisvaltioitten armeijan eversti Fletcher Webster, kaatui taistelussa Yhdysvaltain sisällissodassa 1862.

Malline:Link FA