Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Luokka ”Teatterijohtajat” poistettu. (käyttäen HotCat-työkalua)
p Pikalisätty luokka ”Suomalaiset teatterinjohtajat” (käyttäen HotCat-työkalua)
Rivi 11: Rivi 11:
{{DEFAULTSORT:Rouni, Kalle}}
{{DEFAULTSORT:Rouni, Kalle}}
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Suomalaiset näyttelijät]]
[[Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat]]

Versio 25. joulukuuta 2008 kello 18.17

Kaarlo (Kalle) Rouni (ent. Roos, 7. maaliskuuta 1898 Nokia21. lokakuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.

Rouni näytteli Porin Teatterissa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi Turun Teatteriin. Rounin homoseksuaalisuuden ja muiden ongelmien vuoksi hänen johtajakautensa ei ollut pitkäkestoinen.

Myöhemmin Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Rounin tunnetuin rooli oli August Ahlqvist Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa Minä elän (1946). Hänellä oli hieman suurempia rooleja elokuvissa Erehtyneet sydämet (1944), Lakeuksien lukko (1951) ja Rovaniemen markkinoilla (1951).

Aikoinaan Rouni kuului myös Radioteatterin ja Helsingin Kansanteatterin henkilökuntaan. Hän ohjasi aikoinaan yhden elokuvan, Martin Söderhjelmin kanssa tehdyn elokuvan Rakkautensa uhri (1945).

Kalle Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt Se alkoi omenasta.