Puhelin

Vanhanaikainen puhelin.

Uudempi langaton puhelin.

Puhelin on tietoliikenteeseen käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja. Puhelimet toimivat sähköisten signaalien avulla. Puhelinnumeron avulla voidaan valita yhteys mihin tahansa maailmassa olevaan puhelimeen.

Paikallisia puhelinverkkoja on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.

Kenttäpuhelin

Kenttäpuhelimen kiistattomina etuina on sen tunnottomuus elektroniselle sodankäynnille ja radiotiedustelun tehottomuus sitä vastaan. Useimmat kenttäpuhelimet on rakennettu niin karkeiksi, ettei niitä voi tuhota EMP-sähköimpulsilla. Talvisodassa opittiin kenttäpuhelinten linjat rakentamaan tikapuu-mallin mukaisesti, jolloin vihollisen tykistötuli ei katkaissut yhteyksiä niin helposti. Kuuntelun varalta kenttäpuhelin-sanomissa on käytettävä peitesanastoa. Kenttäpuhelinten välityksellä voidaan myös sähköttää.

Puhelimen historia

Puhelimen keksi noin vuonna 1849 italialainen keksijä Antonio Meucci, joka kutsui sitä nimellä teletrofono. Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu yhdysvaltalaisen Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle, mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä.

Johan Nissinen rakensi 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan Helsingissä tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Suomen ensimmäinen puhelinlaitos perustettiin Turkuun vuonna 1881 merikapteeni Frans Nordforsin toimesta. Hänen laitoksensa oli vaatimaton pieni puhelinkeskus ja isompi valmistuikin jo seuraavana vuonna. Ensimmäinen automaattikeskus tuli Helsinkiin vuonna 1922. Loka-marraskuun vaihteessa 1966 otettiin käyttöön Suomen ensimmäinen autopuhelinkioski Helsingissä. Autoilijoilla oli nyt mahdollisuus käyttää puhelinta tarvitsematta nousta autosta, sillä Malminkatu 14 kohdalla oleva yleisöpuhelin oli sijoitettu matalan putken päähän kadun reunaan. Suomen lankapuhelinverkon viimeiset käsivälitteiset keskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980. Vuosina 1981 ja 1982 aloitti pohjoismaissa toimintansa ensimmäinen matkapuhelinverkko, NMT-verkko. Se toimi uudemman GSM-verkon rinnalla kunnes se lakkautettiin tarpeettomana vuonna 2002.

Katso myös

• Luuri
• 555
• Hätänumero
• Kansainvälinen suuntanumero
• Matkapuhelin
• Satelliittipuhelimet
• Impulssivalinta ja äänitaajuusvalinta
• Wikisource:Tekniikan historia
• Sähköisen viestinnän historiaa

Lähteet

• Helsingin Sanomat 31.10.1966 s. 3