Ero sivun ”Sinfonia nro 41 (Mozart)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p siirsi sivun ”Mozartin 41. sinfonia” uudelle nimelle ”Sinfonia nro 41 (Mozart)”: kahvihuonekeskustelun perusteella |
IA (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Wolfgang Amadeus Mozart]]in '''Sinfonia no. 41''' C-duuri (KV 551), lisänimeltään ''Jupiter'', valmistui muutamien viikkojen aikana vuonna [[1788]], yhdessä [[Sinfonia nro 40 (Mozart)|sinfonian nro 40]] (KV 550) kanssa. |
[[Wolfgang Amadeus Mozart]]in '''Sinfonia no. 41''' C-duuri (KV 551), lisänimeltään ''Jupiter'', valmistui muutamien viikkojen aikana vuonna [[1788]], yhdessä [[Sinfonia nro 40 (Mozart)|sinfonian nro 40]] (KV 550) kanssa. [[Sinfonia]]a ei ilmeisesti esitetty Mozartin elinaikana. Lisänimi "Jupiter" ei ole Mozartin antama, se on mahdollisesti [[Impresaario|impressaari]] [[Johann Peter Salomon]]in sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko. |
||
Ensimmäiselle osalle on tyypillistä [[trumpetti|trumpetin]] ja [[patarummut|patarumpujen]] huomiota herättävä käyttö. Toinen osa ''Andante cantabile'' on syvämietteinen ja sitä seuraavassa [[menuetti|menuetissa]] on [[kontrapunkti]]sta kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse on käyttänyt useita kertoja aikaisemminkin. [[Sonaattimuoto]]isessa osassa on useita fuugajaksoja ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi ja yhdeksi musiikinhistorian monimutkaisimmista sävellyksistä. Finaali päättyy [[kooda]]n viisiääniseen [[fuuga]]an. |
Ensimmäiselle osalle on tyypillistä [[trumpetti|trumpetin]] ja [[patarummut|patarumpujen]] huomiota herättävä käyttö. Toinen osa ''Andante cantabile'' on syvämietteinen ja sitä seuraavassa [[menuetti|menuetissa]] on [[kontrapunkti]]sta kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse on käyttänyt useita kertoja aikaisemminkin. [[Sonaattimuoto]]isessa osassa on useita fuugajaksoja ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi ja yhdeksi musiikinhistorian monimutkaisimmista sävellyksistä. Finaali päättyy [[kooda]]n viisiääniseen [[fuuga]]an. |
||
Versio 22. huhtikuuta 2008 kello 16.56
Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia no. 41 C-duuri (KV 551), lisänimeltään Jupiter, valmistui muutamien viikkojen aikana vuonna 1788, yhdessä sinfonian nro 40 (KV 550) kanssa. Sinfoniaa ei ilmeisesti esitetty Mozartin elinaikana. Lisänimi "Jupiter" ei ole Mozartin antama, se on mahdollisesti impressaari Johann Peter Salomonin sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko.
Ensimmäiselle osalle on tyypillistä trumpetin ja patarumpujen huomiota herättävä käyttö. Toinen osa Andante cantabile on syvämietteinen ja sitä seuraavassa menuetissa on kontrapunktista kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse on käyttänyt useita kertoja aikaisemminkin. Sonaattimuotoisessa osassa on useita fuugajaksoja ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi ja yhdeksi musiikinhistorian monimutkaisimmista sävellyksistä. Finaali päättyy koodan viisiääniseen fuugaan.
Osat muodostavat tyypillisen klassisen sinfonian rakenteen:
- Allegro vivace
- Andante cantabile
- Menuetti ja Trio - Allegro
- Molto allegro