Ero sivun ”Bernhard Indrenius” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
wikityyli kuntoon |
toisto pois |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Bernhard Indrenius''', vapaaherra, ([[1812]]–[[1884]]) oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard], Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref> [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † Iindrenius], Ritarihuone</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 Indrenius-Zalewski], Ritarihuone</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä, [[Aleksanterin yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]] sekä [[Suomen kenraalikuvernööri]]n viransijaisena.<ref>[http://www.worldstatesmen.org/Finland.htmlv Finland, Governors-general]</ref> Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard], Kansallisbiografia</ref> |
'''Bernhard Indrenius''', vapaaherra, ([[1812]]–[[1884]]) oli suomalainen [[jalkaväenkenraali]], joka [[Keisarillinen Venäjän armeija|Venäjän armeija]]ssa palveltuaan siirtyi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] siviilihallintoon.<ref name="kenraalit">[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=199 Indrenius, Bernhard], Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917</ref> [[Kaukasia]]ssa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.<ref name="A223">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=A223 Adliga ätten nr 223 † Iindrenius], Ritarihuone</ref><ref name="F051">[http://www.riddarhuset.fi/fi/index.php?id=13&sukunro=F051 Friherrliga ätten nr 51 Indrenius-Zalewski], Ritarihuone</ref> Osallistuttuaan [[Krimin sota]]an Indrenius nimitettiin [[Viipurin lääni]]n kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi [[senaattori]]na, [[Suomen asiain komitea]]n jäsenenä, [[Aleksanterin yliopisto]]n [[Helsingin yliopiston kansleri|varakanslerina]] sekä [[Suomen kenraalikuvernööri]]n viransijaisena.<ref>[http://www.worldstatesmen.org/Finland.htmlv Finland, Governors-general]</ref> Hänet korotettiin [[vapaaherra]]ksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.<ref name="F051" /><ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3491/ Indrenius, Bernhard], Kansallisbiografia</ref> |
||
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Avioliiton kautta perheenseen tuli myös [[Kyminkartano]]n |
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.<ref name="kenraalit" /> Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Avioliiton kautta perheenseen tuli myös [[Kyminkartano]]n.<ref>[http://koti.mbnet.fi/dickens/vehkis.html Vehkaluoto]</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 19. huhtikuuta 2008 kello 07.09
Bernhard Indrenius, vapaaherra, (1812–1884) oli suomalainen jalkaväenkenraali, joka Venäjän armeijassa palveltuaan siirtyi Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.[1] Kaukasiassa hän toimi armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.[2][3] Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Viipurin läänin kuvernööriksi. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena.[4] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.[3][5]
Indreniuksen vanhemmat olivat tuomiorovasti Emanuel Indrenius ja kauppiaan tytär Kristiina Emilia Bruun Haminasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja.[1] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin kanssa. Avioliiton kautta perheenseen tuli myös Kyminkartanon.[6]
Lähteet
- ↑ a b Indrenius, Bernhard, Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
- ↑ Adliga ätten nr 223 † Iindrenius, Ritarihuone
- ↑ a b Friherrliga ätten nr 51 Indrenius-Zalewski, Ritarihuone
- ↑ Finland, Governors-general
- ↑ Indrenius, Bernhard, Kansallisbiografia
- ↑ Vehkaluoto