Ero sivun ”Energiapolitiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p malline poistetaan poistoäänestyksen tuloksena, toinenkin pois |
||
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
* [[Sähköntuotanto]] |
* [[Sähköntuotanto]] |
||
* [[Lämmöntuotanto]] |
* [[Lämmöntuotanto]] |
||
{{Energiantuotanto}} |
|||
{{Kestävä kehitys ja energia}} |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 20. helmikuuta 2008 kello 22.25
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteiden merkinnästä huolimatta artikkelissa annetaan kuva niiden olevan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja kiistattomia. Artikkeli kärsii vain yhden näkemyksen esittämisestä, vaikka olisikin pitkälti totta |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. |
Energiapolitiikka on maan hallituksen, eduskunnan ja muiden sidosryhmien tapa energian käytön kehitykseen ja ohjaamiseen mukaan lukien energiantuotanto, jakelu ja kulutus. Siihen sisältyvät lait, sopimukset, verot ja ohjauskeinot. Juhani Rinteen mukaan energiapolitiikka on ilmastonmuutoksen uhkien vuoksi ihmiskunnan kohtalonkysymys.
Toiveet vakauttaa CO2 –pitoisuus 450 ppm on haastavaa, koska päästöt kasvavat ja ilmastopolitiikka puuttuu. 450 ppm edellyttää, että päästöhuippu saavutetaan 2010 (Robert Watson (IPCC).(s.153)
USA
USA:n energiapolitiikka on yhteydessä kolmeen amerikkalaiseen teollisuuden alaan: autot, kivihiili ja kivihiilestä sähköä tuottavat palveluntuottajat. On väitetty että presidentti Bush oli vaalivoitostaan velkaa kivihiiltä tuottaville osavaltioille.(s.150-151). Dick Cheney oli öljyjohtajana Halliburton energiayhtiössä ja kivihiiltä tuottavan Wyomingin osavaltion kongressiedustaja. Condoleezza Rice oli johtajana Chevron Oil:lla.
Energiantuottajat ovat perinteisesti nauttineet hyvistä suhteista hallituksiin ja pystyneet muokkaamaan kansallista energiapolitiikkaa. USA:ssa energiantuottajat antavat avokätisesti kampanja-avustuksia poliitikoille. Vuonna 2000 tuki oli 34 miljoonaa dollaria (3/4 republikaaneille). Kampanja-avustusten virta on ehkäissyt hiilivoimaloiden ja –kaivosten ilmansaasteita ehkäisevät säännökset ja uusiutuvan energian lisäämisen.(s.321).
Saksa
Ennen vuotta 1990 saksan energiapolitiikkaa hallitsivat kivihiili, ydinvoimayhtiöt ja kaivosalan liitot. Niillä oli sähköverkkomonopoli, joka esti vaihtoehtoisen sähkön myynnin. Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuus, kivihiilivoiman saasteet ja ilmastonmuutos poistivat vaihtoehdot. Sosiaalidemokraattinen Gerhard Schröderin hallitus tuki uusiutuvaa energiaa energiayhtiöiden vastustuksesta huolimatta.(s.316) saksan uusiutuvan energian markkinat ovat kasvaneet nopeammin kuin matkapuhelinmarkkinat 1990-luvulla. (s. 317). Tuulienergia kasvaa 3000 MW tai 2 % sähköstä vuosittain. Saksan mielestä vedystä on tullut poliittinen peiteoperaatio.
Saksassa ja Isossa-Britanniassa on päästökatto ja hiilibudjetti. Toisin sanoen ne asettavat rajoja monille teollisuudenaloille, kuten energiateollisuudelle ja tuotteiden valmistajille (s. 153).
Tuhannet saksalaiset maanviljelijät tekevät voittoa tuulivoimasta. Ilman saksan hallituksen tukea, he eivät voisi syöttää sähköä verkkoon. Vuodesta 1990 sähköntuottajien on pitänyt ostaa sähköä kaikilta tuottajilta. Tuulifarmarit ovat saaneet muhkeaa voittoa. ”Ennen laskettiin yksi lehmä, kaksi lehmää, kolme lehmää. Nyt lasketaan yksi euro, kaksi euroa, 3 euroa.”(s.315).
Suomi
- Pääartikkeli: Suomen energiapolitiikka
Valtio kerää ympäristöveroja 5 miljardia euroa vuodessa, puolet polttoaineista ja 500 miljoonaa sähköverosta.[1]
IPCCn mukaan Suomi tuottaa turpeella 7 % sähköstä ja 19 % kaukolämmöstä. Sen hiilidioksidipäästöt vastaavat kivihiilen hiilidioksidipäästöjä.[2], josta aiheutuvat kustannukset kaikki suomalaiset maksavat sähkölaskuissaan. 1.1.2005 sovittiin hiilidioksidin sitovat päästömaksut EU:ssa. Näistä huolimatta Suomen hallitus on tukenut teollisuuden kivihiileen verrattavan turpeen käytön jatkamista, vaikka se aiheuttaa kalliit hiilidioksidimaksut.[3]
Sähkömarkkinat
Energiamarkkinaviraston EMV:n ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka vaatii muutoksia sähkömarkkinalakiin kilpailun edistämiseksi. Lakimuutoksen pitää helpottaa sähköyhtiön vaihtoa ja yritysten hinnanmuutoksia. Suomessa sähköyhtiön voi vaihtaa lisämaksutta vain kerran vuodessa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa vaihdetaan yhtiötä useammin.[4]
Kilpailuvirastojen selvityksen mukaan energia-alalle tarvitaan Suomessa lisää kilpailua ja kapasiteettia. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat oligopoliset; niillä toimii vain kourallinen muita selvästi suurempia yrityksiä.[5][6]
Norja
Norja lopettaa hiilipäästöt kokonaan 2030 mennessä.[7]
Katso myös
- Sähkön hinnan määräytyminen
- Syöttötariffi
- Päästökauppa
- Kioton pöytäkirja
- Luettelo valtioiden hiilidioksidipäästöistä henkeä kohti
- Ilmastopolitiikka
- Euroopan Unionin energiapolitiikka
- Energiantuotanto
- Sähköntuotanto
- Lämmöntuotanto
Lähteet
- Paul Roberts, The end of Oil – On the Edge of a Perilous New World, Houghton Mifflin Company, New York 2004 (suomeksi: Kun öljy loppuu, Edita 2006 (sivunumerot viittaavat suomeniekieliseen versioon)