Ero sivun ”Eriste” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p typo |
Lämmöneriste : fix |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
==Lämmöneriste== |
==Lämmöneriste== |
||
[[lämpöeriste|'''Lämmöneriste''']] puolestaan [[johtuminen|johtaa]] huonosti [[lämpö]]ä. [[Rakennustekniikka|Rakennustekniikassa]] käytettyjä |
[[lämpöeriste|'''Lämmöneriste''']] puolestaan [[johtuminen|johtaa]] huonosti [[lämpö]]ä. [[Rakennustekniikka|Rakennustekniikassa]] käytettyjä lämpöeristeitä ovat muun muassa pellavakuitueriste, [[sahanpuru]], puu[[kuitulevy]]t, mineraalivillat ([[lasivilla]] ja [[vuorivilla]]), puukuitueriste ([[selluvilla]]), EPS- ja XPS-levyt ([[polystyreeni]]) ja [[polyuretaani]]. Myös puuvillavanua ja puuhakelevyä on käytetty eristeenä. |
||
Valmis rakenne voi itsessäänkin toimia riittävänä eristeenä, esimerkiksi erilaisissa tiilirakenteissa. Tälllöin yleensä eristyskyky perustuu rakenteen sisältämään liikkumattomaan ilmaan. |
|||
Lämmöneristeen hyvyyttä voidaan mitata sen lämmönjohtavuudella, joka parhailla eristeillä on suuruusluokkaa 0.05 W/Km. Eristeissä lämmönjohtuminen on usein lähes lineaarinen ilmiö, joten eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa lämpöeristyksen. Teoreettisesti ei tosin voida sanoa, että lämpöhäviö puoliintuisi, sillä tarkasteltavassa rakenteessa voi olla muitakin lämmönjohtumisen vastuksia, kuten ainakin eristeiden ulko- ja sisäpinnoilta ympäristöön (konvektio ja säteilylämmönsiirto). Käytännössä tosin teknisten rakenteiden eristeissä on huomattavan suurin lämpövastus ja näin ollen oletus lineaarisuudesta pätee ainakin karkeasti. |
|||
Lämmöneristeen eristyskykyä kuvaa sen '''lämmönjohtavuus''', joka parhailla eristeillä on suuruusluokkaa 0,05 W/Km². Eristeissä lämmön johtuminen on yleensä lähes lineaarinen ilmiö, joten karkeana sääntönä voidaan pitää että eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa eristyskyvyn. Valmiissa rakenteessa tapahtuu lämpöhävikkiä muun johtumisen, konvektion ja säteilylämmönsiirron myötä ja nämä muuttavat lineaarisuutta, mutta niden vaikutus on oikein suunnitelluilla rakenteilla vähäinen. |
|||
Todellisissa rakenteissa lämmönjohtavuus on vain yksi tekijä oikean eristeen valinnassa. Esimerkiksi solumuovit säilyttävät eristyskykynsä kosteassa tilassa huomattavasti paremmin kuin lasi- ja vuorivilla. Näin ollen jälkimmäiset eivät sovellu esimerkiksi sokkelin ulkopuoliseen eristykseen maata vasten tai lattian betonivalun alla. Toisaalta paloturvallisuusnäkökohdat kannattavat lasi- ja vuorivillan käyttöä. Lisäksi suunniteltu toimintalämpötila asettaa omat vaatimuksensa: lähes tuhatasteisen voimalaitoskattilan tulipesän eristys eroaa huomattavasti maahan upotettavien vesiputkien routaeristyksestä. |
|||
Eristeen valinnassa tulisi kiinnittää huomio koko ''rakenteen'' toimivuuteen ''halutussa ympäristössä''. Eristeellä ja rakenteella voi olla myös ''toiminnallisia vaatimuksia'' esimerkiksi palonkeston suhteen. Lämmöneristeitä käytetään erittäin vaihtelevissa uympäritöissä ja kohteissa; esimerkiksi lähes tuhatasteisen voimalaitoskattilan tulipesän eristys eroaa huomattavasti maahan upotettavien vesiputkien routaeristyksestä. |
|||
Eri rakennekerrosten lämmönjohtavuuksien ja muiden ominaisuuksien perusteella rakenteella voidaan laskea [[U-arvo]], joka kuvaa koko rakenteen eristyskykyä. |
|||
Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristetyypin valinta on resurssikysymys, johon vaikuttavat esimerkiksi hinta, saatavuus, sekä käytettävissä oleva rakennustekniikka ja -tavat. Joissakin tilanteissa jopa eristekerroksen vahvuus saattaa olla määräävä tekijä - esimerkiksi metallin valussa käytettävissä kuupissa tai rakennuksissa, joissa eriste rajoittaa hyötykäyttöön saatavaa tilaa. |
|||
Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristyksen valinta on taloudellinen päätös. Eri materiaalit ovat eri hintaisia, ja ne aiheuttavat erilaisia lämpöhäviöitä, jotka kostautuvat käyttökustannuksissa. Myös eristeen paksuus saattaa rajoittaa esimerkiksi tuotantoyksikön kapasiteettia (mm. metallin valussa käytettävät kuupat) tai hyötykäyttöön saatavaa tilaa rakennuksissa. |
|||
==Ääneneriste== |
==Ääneneriste== |
||
==Tärinäneriste== |
==Tärinäneriste== |
||
Versio 20. toukokuuta 2007 kello 05.22
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Määritelmä |
Sähköneriste
Sähköneriste johtaa huonosti sähköä eli sillä suuri resistiivisyys. Tunnetuimpia eristemateriaaleja ovat erilaiset muovit (muoviteipit), posliini, lasi, lakat (käyttö sähkömoottori- ja muuntajakäämeissä), öljyt (käyttö muuntajissa). Lähes kaikki epämetallit ovat eristeitä, lukuun ottamatta esimerkiksi grafiitia.
Erikoista sähköneristeissä on se, että niistä heijastuva valo on joko enemmän tai vähemmän polarisoitunutta.
Lämmöneriste
Lämmöneriste puolestaan johtaa huonosti lämpöä. Rakennustekniikassa käytettyjä lämpöeristeitä ovat muun muassa pellavakuitueriste, sahanpuru, puukuitulevyt, mineraalivillat (lasivilla ja vuorivilla), puukuitueriste (selluvilla), EPS- ja XPS-levyt (polystyreeni) ja polyuretaani. Myös puuvillavanua ja puuhakelevyä on käytetty eristeenä.
Valmis rakenne voi itsessäänkin toimia riittävänä eristeenä, esimerkiksi erilaisissa tiilirakenteissa. Tälllöin yleensä eristyskyky perustuu rakenteen sisältämään liikkumattomaan ilmaan.
Lämmöneristeen eristyskykyä kuvaa sen lämmönjohtavuus, joka parhailla eristeillä on suuruusluokkaa 0,05 W/Km². Eristeissä lämmön johtuminen on yleensä lähes lineaarinen ilmiö, joten karkeana sääntönä voidaan pitää että eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa eristyskyvyn. Valmiissa rakenteessa tapahtuu lämpöhävikkiä muun johtumisen, konvektion ja säteilylämmönsiirron myötä ja nämä muuttavat lineaarisuutta, mutta niden vaikutus on oikein suunnitelluilla rakenteilla vähäinen.
Eristeen valinnassa tulisi kiinnittää huomio koko rakenteen toimivuuteen halutussa ympäristössä. Eristeellä ja rakenteella voi olla myös toiminnallisia vaatimuksia esimerkiksi palonkeston suhteen. Lämmöneristeitä käytetään erittäin vaihtelevissa uympäritöissä ja kohteissa; esimerkiksi lähes tuhatasteisen voimalaitoskattilan tulipesän eristys eroaa huomattavasti maahan upotettavien vesiputkien routaeristyksestä.
Eri rakennekerrosten lämmönjohtavuuksien ja muiden ominaisuuksien perusteella rakenteella voidaan laskea U-arvo, joka kuvaa koko rakenteen eristyskykyä.
Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristetyypin valinta on resurssikysymys, johon vaikuttavat esimerkiksi hinta, saatavuus, sekä käytettävissä oleva rakennustekniikka ja -tavat. Joissakin tilanteissa jopa eristekerroksen vahvuus saattaa olla määräävä tekijä - esimerkiksi metallin valussa käytettävissä kuupissa tai rakennuksissa, joissa eriste rajoittaa hyötykäyttöön saatavaa tilaa.