Polyuretaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Polyuretaanin yleinen synteesireaktio

Polyuretaani (PU, polyurethane) on polymeeri, joka sisältää uretaaniryhmän -NH-CO-O-. Polyuretaania muodostuu reaktiossa isosyanaatin ja polyolin kesken. Muodostuneen polyuretaanin ominaisuudet vaihtelevat valitun isosyanaatin ja polyolin mukaan. Polyuretaani on solumuovi.

Polyuretaani keksittiin vuonna 1937. Yksi sen ensimmäisistä sovellutuksista oli Saksan armeijan laivaston pelastusliivi. 1960-luvulla polyuretaani syrjäytti muut eristeet kylmäkalusteissa ja mahdollisti kylmäketjun rakentamisen. 1970-luvulla polyuretaanin käyttö lämmöneristeenä yleistyi kaikkialla maailmassa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polyuretaanista valmistettuja tuotteita on lähes kaikkialla ympäristössämme: muun muassa patjoja, istuimia ja jalkineiden pohjia valmistetaan polyuretaanista. Autojen pehmeät tai joustavat osat ovat polyuretaania (esim. istuimet, ohjauspyörä). Jääkaappien ja pakastimien eristeet ovat kokonaan polyuretaania. Rullalautojen renkaat valmistetaan nykyään lähes aina polyuretaanista.

Polyuretaanieristeitä ovat eristelevyt, elementit, ruiskutettavat spray-polyuretaanieristeet ja pulloista pursutettavat saumavaahdot ikkunoiden ja ovien tiivistämiseksi. Tehdasvalmisteisissa elementeissä polyuretaanieriste toimii rakenteen osana jäykistäen kotelorakenteet tukevaksi rakennuselementiksi. PU-insulation, eli PU-eriste on yleisesti käytetty englanninkielinen nimitys kaikille polyuretaanieristeille.

Kun polyuretaani ei ole vaahdotettuna solumuovina, siitä valmistetaan esimerkiksi holkkeja ja laakereita. Nykyisin se sopii myös kuitulujitteisten profiilien valmistukseen. Silloin työstömenetelmänä on suulakeveto eli pultruusio. Nämä profiilit korvaavat alumiinia ovien ja ikkunoiden karmeissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.