Ero sivun ”Velho (Arda)” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p mt + myöskin -> myös |
Enimmäkseen kielenhuoltoa, mutta myös muutama asiavirheen korjaus. |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Velhot''' ovat |
'''Velhot''' ovat pieni, fiktiivinen ryhmä [[J. R. R. Tolkien]]in kirjallisessa tuotannossa. Velhot tulivat auttamaan Ardan kansoja [[Sauron]]ia vastaan. He ottivat [[Keski-Maa]]n [[Ihminen (Arda)|ihmisten]] fyysisen muodon, mutta olivat mieleltään voimakkaampia. [[Haltia (Arda)|Haltiat]] kutsuvat heitä nimellä '''istari''' (Viisaat) tai sindariksi nimellä '''ithryn''' (yksikkö ithron). |
||
He olivat kaikki |
He olivat kaikki ''maiar'', [[''valar'']]in kaltaisia, mutta heikompia voimiltaan. Sauron oli voimakkain maia. Viisi heistä lähetettiin auttamaan Keski-Maan kansoja taistelussa Sauronia vastaan. He olivat [[Quenya|quenya]]n kielisiltä nimiltään [[Saruman|Curumo]] tarkoittaen ”taitava”; [[Gandalf|Olórin]] tarkoittaen ”muistaja”, ”uneksija” tai ”ajattelija”; Aiwendil tarkoittaen ”lintujen ystävä”; sekä Alatar ja Pallando. |
||
He saapuivat Keski- |
He saapuivat Keski-Maahan suunnilleen vuonna 1000 [[Ardan aikajana|Kolmatta aikaa]]. Kaksi heistä, siniset velhot, menivät itään eivätkä kuulu Keski-Maan tarinoihin. Heidän nimensä olivat quenyaksi Morinehtar, ”Pimeydenlyöjä” ja Romestamo, ”Idänauttaja”. [[Keskeneräisten tarujen kirja]]ssa heidän nimensä ovat Alatar ja Pallando. Muut kolme olivat Saruman (Curumo tai Curunír), Gandalf tai Mithrandir ja Radagast (Aiwendil). |
||
Jokaisella oli oma värinsä vaatetuksessa, jossa valkoinen tarkoitti johtajaa |
Jokaisella oli oma värinsä vaatetuksessa, jossa valkoinen tarkoitti johtajaa; Saruman oli valkoinen, Gandalf harmaa, Radagast ruskea ja kaksi heistä, Alatar ja Pallando, olivat sinisiä. Ei ole varmaa, kuvastiko väri myös luonnetta tai kykyjä. |
||
Velhot ilmaantuivat Keski- |
Velhot ilmaantuivat Keski-Maahan jo vanhoina. He olivat ottaneet muodoikseen vanhojen miesten kehot kuten valar olivat pyytäneet ja auttoivat Keski-Maassa eläviä rohkaisemalla ja suostuttelemalla, eivät pakolla ja pelolla. Kuitenkin he ikääntyivät, joskin hyvin hitaasti ja olivat itse asiassa kuolemattomia. He olivat silti fyysisesti ”oikeita” ihmisiä ja he tunsivat tunteita, nautintoa ja pelkoa. Kehossaan he olivat iältään kuolemattomia, mutta heidän fyysisen muotonsa kykeni tuhoamaan kuten tapahtui Gandalfille, joka kuoli taistelussa [[Balrog|balrog]]ia vastaan, mutta ”uudelleensyntyi”, koska hänen työnsä ei ollut lopussa. |
||
Istari kantoivat myös sauvoja, joihin oli sidottu heidän kykynsä käyttää taikuutta. Kun Gandalf oli lyönyt Morgothin balrogin Moriassa, hänen vanha harmaa sauvansa tuhoutui, mutta hän sai uuden sauvan, valkoisen, muuttuessaan Gandalf Valkoiseksi. Kun Saruman lyötiin [[Rautapiha]]ssa, Gandalf katkaisi hänen sauvansa ja samassa lauseessa erotti hänet [[Valkoinen Neuvosto|Valkoisesta neuvostosta]]. Myös Minas Tirithissä Angmarin Noitakuninkaan laskeutuessa ratsullaan Gandalfin eteen tämä voimakkaampana tuhosi Gandalfin sauvan. |
|||
⚫ | Vain muutama Keski- |
||
⚫ | Vain muutama Keski-Maassa tiesi, keitä velhot todella olivat; nämä kun eivät jakaneet sitä tietoa. Moni luuli heitä haltioiksi tai viisaiksi ihmisiksi (Gandalf tarkoittaa ihmisten kielellä Sauva-haltia, koska ne ihmiset, jotka antoivat hänelle sen nimen, luulivat häntä haltiaksi). Huolimatta heidän erikoisesta ja kunnianhimottomasta päämäärästään velhot olivat kykeneväisiä ihmisten tunteisiin. Esim. Gandalf tunsi kiintymystä [[hobitti|hobitteihin]]. He tunsivat myös negatiivisiä tunteita kuten ahneutta, kateutta ja vallanhimoa. |
||
⚫ | Sarumanilla oli tietenkin suurin valta |
||
⚫ | Sarumanilla oli tietenkin suurin valta ja hän oli Valkoisen neuvoston puheenjohtaja. Vuonna 2759 Kolmatta aikaa [[Gondor]]in käskynhaltija kutsui hänet Rautapihaan, [[Orthanc]]in torniin, asumaan. Saruman oli tutkinut [[Mahtisormus|Mahtisormuksia]] ja joutunut itsekin niiden pauloihin ja Sauron taivutti hänet puolelleen Orthancin näkykiven, [[palantír]]in, kautta. Saruman auttoi [[Mordor]]in joukkoja Sormuksen sodassa, mutta [[Entti|entit]] tuhosivat hänen armeijansa ja Gandalf hänen sauvansa. Saruman kuoli palvelijansa Kärmekielen veitseen [[Kontu|Konnussa]] [[Valtasormus|Valtasormuksen]] tuhon jälkeen. |
||
⚫ | |||
⚫ | |||
[[Luokka:Keski-Maan olennot]] |
[[Luokka:Keski-Maan olennot]] |
Versio 21. huhtikuuta 2007 kello 02.53
Velhot ovat pieni, fiktiivinen ryhmä J. R. R. Tolkienin kirjallisessa tuotannossa. Velhot tulivat auttamaan Ardan kansoja Sauronia vastaan. He ottivat Keski-Maan ihmisten fyysisen muodon, mutta olivat mieleltään voimakkaampia. Haltiat kutsuvat heitä nimellä istari (Viisaat) tai sindariksi nimellä ithryn (yksikkö ithron).
He olivat kaikki maiar, ''valar''in kaltaisia, mutta heikompia voimiltaan. Sauron oli voimakkain maia. Viisi heistä lähetettiin auttamaan Keski-Maan kansoja taistelussa Sauronia vastaan. He olivat quenyan kielisiltä nimiltään Curumo tarkoittaen ”taitava”; Olórin tarkoittaen ”muistaja”, ”uneksija” tai ”ajattelija”; Aiwendil tarkoittaen ”lintujen ystävä”; sekä Alatar ja Pallando.
He saapuivat Keski-Maahan suunnilleen vuonna 1000 Kolmatta aikaa. Kaksi heistä, siniset velhot, menivät itään eivätkä kuulu Keski-Maan tarinoihin. Heidän nimensä olivat quenyaksi Morinehtar, ”Pimeydenlyöjä” ja Romestamo, ”Idänauttaja”. Keskeneräisten tarujen kirjassa heidän nimensä ovat Alatar ja Pallando. Muut kolme olivat Saruman (Curumo tai Curunír), Gandalf tai Mithrandir ja Radagast (Aiwendil). Jokaisella oli oma värinsä vaatetuksessa, jossa valkoinen tarkoitti johtajaa; Saruman oli valkoinen, Gandalf harmaa, Radagast ruskea ja kaksi heistä, Alatar ja Pallando, olivat sinisiä. Ei ole varmaa, kuvastiko väri myös luonnetta tai kykyjä.
Velhot ilmaantuivat Keski-Maahan jo vanhoina. He olivat ottaneet muodoikseen vanhojen miesten kehot kuten valar olivat pyytäneet ja auttoivat Keski-Maassa eläviä rohkaisemalla ja suostuttelemalla, eivät pakolla ja pelolla. Kuitenkin he ikääntyivät, joskin hyvin hitaasti ja olivat itse asiassa kuolemattomia. He olivat silti fyysisesti ”oikeita” ihmisiä ja he tunsivat tunteita, nautintoa ja pelkoa. Kehossaan he olivat iältään kuolemattomia, mutta heidän fyysisen muotonsa kykeni tuhoamaan kuten tapahtui Gandalfille, joka kuoli taistelussa balrogia vastaan, mutta ”uudelleensyntyi”, koska hänen työnsä ei ollut lopussa.
Istari kantoivat myös sauvoja, joihin oli sidottu heidän kykynsä käyttää taikuutta. Kun Gandalf oli lyönyt Morgothin balrogin Moriassa, hänen vanha harmaa sauvansa tuhoutui, mutta hän sai uuden sauvan, valkoisen, muuttuessaan Gandalf Valkoiseksi. Kun Saruman lyötiin Rautapihassa, Gandalf katkaisi hänen sauvansa ja samassa lauseessa erotti hänet Valkoisesta neuvostosta. Myös Minas Tirithissä Angmarin Noitakuninkaan laskeutuessa ratsullaan Gandalfin eteen tämä voimakkaampana tuhosi Gandalfin sauvan.
Vain muutama Keski-Maassa tiesi, keitä velhot todella olivat; nämä kun eivät jakaneet sitä tietoa. Moni luuli heitä haltioiksi tai viisaiksi ihmisiksi (Gandalf tarkoittaa ihmisten kielellä Sauva-haltia, koska ne ihmiset, jotka antoivat hänelle sen nimen, luulivat häntä haltiaksi). Huolimatta heidän erikoisesta ja kunnianhimottomasta päämäärästään velhot olivat kykeneväisiä ihmisten tunteisiin. Esim. Gandalf tunsi kiintymystä hobitteihin. He tunsivat myös negatiivisiä tunteita kuten ahneutta, kateutta ja vallanhimoa.
Sarumanilla oli tietenkin suurin valta ja hän oli Valkoisen neuvoston puheenjohtaja. Vuonna 2759 Kolmatta aikaa Gondorin käskynhaltija kutsui hänet Rautapihaan, Orthancin torniin, asumaan. Saruman oli tutkinut Mahtisormuksia ja joutunut itsekin niiden pauloihin ja Sauron taivutti hänet puolelleen Orthancin näkykiven, palantírin, kautta. Saruman auttoi Mordorin joukkoja Sormuksen sodassa, mutta entit tuhosivat hänen armeijansa ja Gandalf hänen sauvansa. Saruman kuoli palvelijansa Kärmekielen veitseen Konnussa Valtasormuksen tuhon jälkeen.
Sormuksen sodan jälkeen Gandalf palasi Kuolemattomille maille meren yli Frodon, Bilbon ja monien haltioiden kanssa.