Ero sivun ”Joseph Barthel” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kömpelön lauseen korjaus
p kh. w.
Rivi 5: Rivi 5:
|}
|}


'''Joseph ("Josy") Barthel''' (s. [[24. huhtikuuta]] [[1927]], [[Mamer]], [[Luxemburg]], k. [[7. heinäkuuta]] [[1992]], [[Luxemburg (kaupunki)|Luxemburg]], [[Luxemburg]]) oli luxemburgilainen keskimatkojen juoksija ja poliitikko.
'''Joseph "Josy" Barthel''' ([[24. huhtikuuta]] [[1927]], [[Mamer]], [[Luxemburg]] [[7. heinäkuuta]] [[1992]], [[Luxemburg (kaupunki)|Luxemburg]], [[Luxemburg]]) oli luxemburgilainen keskimatkojen juoksija, olympiavoittaja ja poliitikko.


Joseph Barthelin juoksijankyvyt havaittiin ensimmäisen kerran hänen juniorivuosinaan toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa hän saavutti kuuluisuutta voittaessaan [[800 metrin juoksu|800 metriä]] sotilaiden MM-kisoissa Berliinissä vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän voitti samoissa kisoissa Brysselissä sekä 800 että [[1 500 metrin juoksu|1500 m]].
Joseph Barthelin juoksijankyvyt havaittiin ensimmäisen kerran hänen juniorivuosinaan toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa hän saavutti kuuluisuutta voittaessaan [[800 metrin juoksu|800 metriä]] sotilaiden MM-kisoissa Berliinissä vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän voitti samoissa kisoissa Brysselissä sekä 800 että [[1 500 metrin juoksu|1 500 m]].


[[Kesäolympialaiset 1948|Lontoon olympialaisissa]] Barthel tuli yhdeksänneksi 1500 metrillä. Seuraavana vuonna hän voitti [[universiadit|Universiadeissa]] (tuolloin vielä nimeltään ylioppilaiden MM-kisat) 1500 m ja kaksi vuotta myöhemmin hän uusi voittonsa voittaen samalla myös 800 m.
[[Kesäolympialaiset 1948|Lontoon olympialaisissa]] Barthel tuli yhdeksänneksi 1 500 metrillä. Seuraavana vuonna hän voitti [[universiadit|Universiadeissa]] (tuolloin vielä nimeltään ylioppilaiden MM-kisat) 1 500 m ja kaksi vuotta myöhemmin hän uusi voittonsa voittaen samalla myös 800 m.


[[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisissa]] Barthel otti osaa 1500 metrille. Edeltävän talven hän oli harjoitellut [[Rudolf Harbig|Rudolf Harbigin]] valmentajana parhaiten tunnetun [[Woldemar Gerschler|Woldemar Gerschlerin]] johdolla laihtuen 10 kiloa. Maailmantilastossa Barthel oli vasta kymmenes, mutta peräkkäisinä päivinä juostuna alkuerät, välierät ja finaali veivät parhaan terän ennakkosuosikeilta. Barthel voitti sekä alku- että välieränsä ja juoksi finaalissa taktisesti erinomaisen juoksun voittaen ajalla 3,45.1. Tiukassa kilpailussa viisi ensimmäistä mahtui sekunnin sisään eivätkä muutkaan paljoa jääneet. Selostajille tilanne oli vaikea, koska kaikkien kärkipään juoksijoiden asut olivat valtaväriltään valkoisia. [[Pekka Tiilikainen]] sai kaikkien mitalimiesten järjestyksen ja osan nimistäkin väärin. Harmistuneena hän kysyi Ruotsin radion selostaja [[Sven Jerring|Sven Jerringiltä]], miten tämä oli onnistunut. Jerring vastasi, ettei hän tiennyt kuutta ensimmäistä lainkaan, mutta seitsemäs ja kahdeksas olivat ruotsalaisia.
[[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympialaisissa]] Barthel otti osaa 1 500 metrille. Edeltävän talven hän oli harjoitellut [[Rudolf Harbig]]in valmentajana parhaiten tunnetun [[Woldemar Gerschler]]in johdolla laihtuen 10 kiloa. Maailmantilastossa Barthel oli vasta kymmenes, mutta peräkkäisinä päivinä juostuna alkuerät, välierät ja finaali veivät parhaan terän ennakkosuosikeilta. Barthel voitti sekä alku- että välieränsä ja juoksi finaalissa taktisesti erinomaisen juoksun voittaen ajalla 3.45,1. Tiukassa kilpailussa viisi ensimmäistä mahtui sekunnin sisään eivätkä muutkaan paljoa jääneet. Selostajille tilanne oli vaikea, koska kaikkien kärkipään juoksijoiden asut olivat valtaväriltään valkoisia. [[Pekka Tiilikainen]] sai kaikkien mitalimiesten järjestyksen ja osan nimistäkin väärin. Harmistuneena hän kysyi Ruotsin radion selostaja [[Sven Jerring]]iltä, miten tämä oli onnistunut. Jerring vastasi, ettei hän tiennyt kuutta ensimmäistä lainkaan, mutta seitsemäs ja kahdeksas olivat ruotsalaisia.


Kemian insinööriksi opiskellut Barthel yritti paluuta 1500 metrin huipulle [[kesäolympialaiset 1956|Melbournen olympialaisissa]], mutta ei selviytynyt finaaliin.
Kemian insinööriksi opiskellut Barthel yritti paluuta 1 500 metrin huipulle [[kesäolympialaiset 1956|Melbournen olympialaisissa]], mutta ei selviytynyt finaaliin.


Vuonna 1962 Barthel valittiin Luxemburgin yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Vuosina 1973 - 1977 hän oli [[Luxemburgin olympiakomitea|Luxemburgin olympiakomitean]] puheenjohtaja. Hän toimi myös Luxemburgin hallituksen ministerinä. Vuosina 1977 - 1979 hän oli liikenne- energia- turismi- ja ympäristöministeri, vuosina 1979 - 1984 ympäristö- liikenne- energia- informaatio- ja viestintäministeri.
Vuonna 1962 Barthel valittiin Luxemburgin yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Vuosina 1973 - 1977 hän oli [[Luxemburgin olympiakomitea]]n puheenjohtaja. Hän toimi myös Luxemburgin hallituksen ministerinä. Vuosina 1977 - 1979 hän oli liikenne-, energia-, turismi- ja ympäristöministeri, vuosina 1979 - 1984 ympäristö-, liikenne-, energia-, informaatio- ja viestintäministeri.


Barthel kuoli vaikean sairauden murtamana.
Barthel kuoli vaikean sairauden murtamana.

Versio 20. maaliskuuta 2007 kello 00.51

Kesäolympialaiset
Kultaa 1952 1500 m

Joseph "Josy" Barthel (24. huhtikuuta 1927, Mamer, Luxemburg7. heinäkuuta 1992, Luxemburg, Luxemburg) oli luxemburgilainen keskimatkojen juoksija, olympiavoittaja ja poliitikko.

Joseph Barthelin juoksijankyvyt havaittiin ensimmäisen kerran hänen juniorivuosinaan toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa hän saavutti kuuluisuutta voittaessaan 800 metriä sotilaiden MM-kisoissa Berliinissä vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän voitti samoissa kisoissa Brysselissä sekä 800 että 1 500 m.

Lontoon olympialaisissa Barthel tuli yhdeksänneksi 1 500 metrillä. Seuraavana vuonna hän voitti Universiadeissa (tuolloin vielä nimeltään ylioppilaiden MM-kisat) 1 500 m ja kaksi vuotta myöhemmin hän uusi voittonsa voittaen samalla myös 800 m.

Helsingin olympialaisissa Barthel otti osaa 1 500 metrille. Edeltävän talven hän oli harjoitellut Rudolf Harbigin valmentajana parhaiten tunnetun Woldemar Gerschlerin johdolla laihtuen 10 kiloa. Maailmantilastossa Barthel oli vasta kymmenes, mutta peräkkäisinä päivinä juostuna alkuerät, välierät ja finaali veivät parhaan terän ennakkosuosikeilta. Barthel voitti sekä alku- että välieränsä ja juoksi finaalissa taktisesti erinomaisen juoksun voittaen ajalla 3.45,1. Tiukassa kilpailussa viisi ensimmäistä mahtui sekunnin sisään eivätkä muutkaan paljoa jääneet. Selostajille tilanne oli vaikea, koska kaikkien kärkipään juoksijoiden asut olivat valtaväriltään valkoisia. Pekka Tiilikainen sai kaikkien mitalimiesten järjestyksen ja osan nimistäkin väärin. Harmistuneena hän kysyi Ruotsin radion selostaja Sven Jerringiltä, miten tämä oli onnistunut. Jerring vastasi, ettei hän tiennyt kuutta ensimmäistä lainkaan, mutta seitsemäs ja kahdeksas olivat ruotsalaisia.

Kemian insinööriksi opiskellut Barthel yritti paluuta 1 500 metrin huipulle Melbournen olympialaisissa, mutta ei selviytynyt finaaliin.

Vuonna 1962 Barthel valittiin Luxemburgin yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Vuosina 1973 - 1977 hän oli Luxemburgin olympiakomitean puheenjohtaja. Hän toimi myös Luxemburgin hallituksen ministerinä. Vuosina 1977 - 1979 hän oli liikenne-, energia-, turismi- ja ympäristöministeri, vuosina 1979 - 1984 ympäristö-, liikenne-, energia-, informaatio- ja viestintäministeri.

Barthel kuoli vaikean sairauden murtamana.

Luxemburgin kansallisstadionin nimi on Stade Josy Barthel hänen kunniakseen. Myös hänen syntymäpaikkakuntansa Mamerin lukio on nimetty hänen mukaansa.

Ennätykset

  • 800 m 1.51,0
  • 1 000 m 2.24,0
  • 1 500 m 3.44,1
  • maili 4.06,3
  • 2 000 m 5.19,2