Ero sivun ”Gallikanismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
166 217 muokkausta
p Botti lisäsi: hu:Gallikanizmus
p kh w
Rivi 1: Rivi 1:
Gallikanismi on uskonnollinen ja poliittinen oppi, jonka tarkoituksena on ollut organisoida Ranskan katolinen kirkko mahdollisimman itsenäiseksi paavien vallankäytöstä. Gallikanismi tunnustaan ranskan katolisuuden erikoisluonteen, ja hylkää siten paavien liian voimakkaan sekaantumisen kaikkiin Ranskan asioihin. Oppi myöntää paavin johtoaseman ja tuomiovallan. Mutta vastustaan hänen kaikkivaltiuttaan sekä korostaa yleisten kirkolliskokouksien ja valtionpäämiesten roolia.
'''Gallikanismi''' on uskonnollinen ja poliittinen oppi, jonka tarkoituksena on ollut organisoida [[Ranska]]n [[katolinen kirkko]] mahdollisimman itsenäiseksi [[paavi]]en vallankäytöstä. Gallikanismi tunnustaa Ranskan katolisuuden erikoisluonteen, ja hylkää siten paavien liian voimakkaan sekaantumisen kaikkiin Ranskan asioihin. Oppi myöntää paavin johtoaseman ja tuomiovallan. Mutta se vastustaa hänen kaikkivaltiuttaan sekä korostaa [[ekumeeniset kirkolliskokoukset|yleisten kirkolliskokouksien]] ja [[valtionpäämies]]ten roolia.


Käytännössä tämä merkitsi eritoten hyvin tiukkaa Ranskan valtionpäämiehen (kuninkaan tai keisarin) otetta piispojen nimityksessä koko valtakunnan alueelle. Vaikkakin paavien asemaa kunnioitettiin, niin tämän oppijärjestelmän mukaisesti hän vallalleen asetettiin hyvin tiukat puitteet. Opin mukaan kirkolliskokoukseen kokoontuneiden piispojen tekemät päätökset olivat ylivoimaisesti tärkeimmät ja lainvoimaisimmat kun paavien yksistään tekemät.
Käytännössä tämä merkitsi eritoten hyvin tiukkaa Ranskan valtionpäämiehen (kuninkaan tai keisarin) otetta piispojen nimityksessä koko valtakunnan alueelle. Vaikkakin paavien asemaa kunnioitettiin, niin tämän oppijärjestelmän mukaisesti hänen vallalleen asetettiin hyvin tiukat puitteet. Opin mukaan kirkolliskokoukseen kokoontuneiden piispojen tekemät päätökset olivat ylivoimaisesti tärkeämmät ja lainvoimaisemmat kun paavien yksistään tekemät.


Ranskassa 1400-luvulla tapahtuivat ensimmäiset yritykset kohden gallikanismia. Kuningas [[Kaarle VII (Ranska)|Kaarle VII]] rajoitti [[7. heinäkuuta]] [[1438]] Bourgesissa antamallaan asetukselle (Pragmatique Sanction de Bourges) paavien etuoikeuksia ja myönsi myönsi korkeimmän päätösvallan [[Basel]]in ja [[Konstanzin kirkolliskokous|Konstanzin]] kirkolliskokouksille.
Ranskassa tapahtuivat 1400-luvulla ensimmäiset yritykset kohden gallikanismia. Kuningas [[Kaarle VII (Ranska)|Kaarle VII]] rajoitti [[7. heinäkuuta]] [[1438]] Bourgesissa antamallaan asetuksella (Pragmatique Sanction de Bourges) paavien etuoikeuksia ja myönsi myönsi korkeimmän päätösvallan [[Basel]]in ja [[Konstanzin kirkolliskokous|Konstanzin]] kirkolliskokouksille.


Kaikkein tunnetuin oppisuunnan edustaja oli Meaux piispa [[Jacques Bénigne Bossuet]], joka vaikutti 1600-luvulla. Hän kirjoitti neljä artikkelia gallikanismista vuonna [[1682]], jotka olivat Ranskan piispankokouksen allekirjoittamia. Hän otti käyttöönsä Konstanzin kirkolliskokouksen päätökset, joiden mukaan ekumeeninen kirkolliskokous eli kaikkien piispojen ja pottien kokous, oli kiron ylin auktoriteetti myös kirkon opetuksen suhteen.
Kaikkein tunnetuin oppisuunnan edustaja oli Meaux piispa [[Jacques Bénigne Bossuet]], joka vaikutti 1600-luvulla. Hän kirjoitti gallikanismista vuonna [[1682]] neljä artikkelia, jotka olivat Ranskan piispankokouksen allekirjoittamia. Hän otti käyttöönsä Konstanzin kirkolliskokouksen päätökset, joiden mukaan ekumeeninen kirkolliskokous eli kaikkien piispojen ja apottien kokous, oli kirkon ylin auktoriteetti myös kirkon opetuksen suhteen.


Gallikanismi voimistui 1700-luvun lopulla eritoten Ranskan papiston keskuudessa, johpn vaikuttivat Boussuetän teoriat, jotka hyväksyttiin laajalti, ja toisaalta myös [[Jansenismi|jansenistien]] omaksuman gallikaanisen asenteen vuoksi, jotka syyttivät paavia sekaantumisesta Ranskan papiston sisäisiin asioihin. Seuraavalla vuosisadalla, 1700-luvulla, gallicanismin ajatus oli jo vallannut lähes kokonaisuudessaan ranskalaisen papiston, joka toisaalta salli [[ranskan vallankumous|vallankumouksen]] myötä papiston siviilioikeuksien lainsäädännöllisen aseman, joka puolestaan oli voimakkaasti gallikaanisten ajatusten läpitunkemaa. Tämä lainsäädäntö teki käytännössä papistosta tavallisia virkamiehiä, joiden palkan valtio maksoi, mutta joiden oli vannottava uskollisuudenvala Perustuslaille. Pitkällisen aikailuin jälkeen paavi [[Pius VI]] tuomitsi tuon perustuslain. Tämä aiheutti hajaannuksen ranskalaisen papiston keskuudessa.
Gallikanismi voimistui 1700-luvun lopulla eritoten Ranskan papiston keskuudessa, johpn vaikuttivat Boussuetän teoriat, jotka hyväksyttiin laajalti, ja toisaalta myös [[Jansenismi|jansenistien]] omaksuman gallikaanisen asenteen vuoksi, jotka syyttivät paavia sekaantumisesta Ranskan papiston sisäisiin asioihin. Seuraavalla vuosisadalla, 1700-luvulla, gallicanismin ajatus oli jo vallannut lähes kokonaisuudessaan ranskalaisen papiston, joka toisaalta salli [[ranskan vallankumous|vallankumouksen]] myötä papiston siviilioikeuksien lainsäädännöllisen aseman, joka puolestaan oli voimakkaasti gallikaanisten ajatusten läpitunkemaa. Tämä lainsäädäntö teki käytännössä papistosta tavallisia virkamiehiä, joiden palkan valtio maksoi, mutta joiden oli vannottava uskollisuudenvala Perustuslaille. Pitkällisen aikailuin jälkeen paavi [[Pius VI]] tuomitsi tuon perustuslain. Tämä aiheutti hajaannuksen ranskalaisen papiston keskuudessa.
Rivi 11: Rivi 11:
Félicité Robert de Lamennais kitisoi voimakkaasti kirjassaan ''Essai sur l'indifférence en matière de religion'', jonka hän kirjoitti vuosien [[1817]] ja [[1823]] välillä, gallikanismia ja sen periaatteita.
Félicité Robert de Lamennais kitisoi voimakkaasti kirjassaan ''Essai sur l'indifférence en matière de religion'', jonka hän kirjoitti vuosien [[1817]] ja [[1823]] välillä, gallikanismia ja sen periaatteita.


Vuotta vuonna [[1870]] [[Rooma]]ssa Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous julisti paavin erehtymättömäksi. Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille. Tulokseni oli Ranskan tasavallan maalistuminen ja vuonna [[1905]] tapahtunut täydellinen kirkon ja valtion ero.
Lopulta vuonna [[1870]] [[Rooma]]ssa [[Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous]] julisti paavin erehtymättömäksi. Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille. Tuloksena oli Ranskan tasavallan maallistuminen ja vuonna [[1905]] tapahtunut täydellinen kirkon ja valtion ero.


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 1. helmikuuta 2007 kello 22.52

Gallikanismi on uskonnollinen ja poliittinen oppi, jonka tarkoituksena on ollut organisoida Ranskan katolinen kirkko mahdollisimman itsenäiseksi paavien vallankäytöstä. Gallikanismi tunnustaa Ranskan katolisuuden erikoisluonteen, ja hylkää siten paavien liian voimakkaan sekaantumisen kaikkiin Ranskan asioihin. Oppi myöntää paavin johtoaseman ja tuomiovallan. Mutta se vastustaa hänen kaikkivaltiuttaan sekä korostaa yleisten kirkolliskokouksien ja valtionpäämiesten roolia.

Käytännössä tämä merkitsi eritoten hyvin tiukkaa Ranskan valtionpäämiehen (kuninkaan tai keisarin) otetta piispojen nimityksessä koko valtakunnan alueelle. Vaikkakin paavien asemaa kunnioitettiin, niin tämän oppijärjestelmän mukaisesti hänen vallalleen asetettiin hyvin tiukat puitteet. Opin mukaan kirkolliskokoukseen kokoontuneiden piispojen tekemät päätökset olivat ylivoimaisesti tärkeämmät ja lainvoimaisemmat kun paavien yksistään tekemät.

Ranskassa tapahtuivat 1400-luvulla ensimmäiset yritykset kohden gallikanismia. Kuningas Kaarle VII rajoitti 7. heinäkuuta 1438 Bourgesissa antamallaan asetuksella (Pragmatique Sanction de Bourges) paavien etuoikeuksia ja myönsi myönsi korkeimmän päätösvallan Baselin ja Konstanzin kirkolliskokouksille.

Kaikkein tunnetuin oppisuunnan edustaja oli Meaux piispa Jacques Bénigne Bossuet, joka vaikutti 1600-luvulla. Hän kirjoitti gallikanismista vuonna 1682 neljä artikkelia, jotka olivat Ranskan piispankokouksen allekirjoittamia. Hän otti käyttöönsä Konstanzin kirkolliskokouksen päätökset, joiden mukaan ekumeeninen kirkolliskokous eli kaikkien piispojen ja apottien kokous, oli kirkon ylin auktoriteetti myös kirkon opetuksen suhteen.

Gallikanismi voimistui 1700-luvun lopulla eritoten Ranskan papiston keskuudessa, johpn vaikuttivat Boussuetän teoriat, jotka hyväksyttiin laajalti, ja toisaalta myös jansenistien omaksuman gallikaanisen asenteen vuoksi, jotka syyttivät paavia sekaantumisesta Ranskan papiston sisäisiin asioihin. Seuraavalla vuosisadalla, 1700-luvulla, gallicanismin ajatus oli jo vallannut lähes kokonaisuudessaan ranskalaisen papiston, joka toisaalta salli vallankumouksen myötä papiston siviilioikeuksien lainsäädännöllisen aseman, joka puolestaan oli voimakkaasti gallikaanisten ajatusten läpitunkemaa. Tämä lainsäädäntö teki käytännössä papistosta tavallisia virkamiehiä, joiden palkan valtio maksoi, mutta joiden oli vannottava uskollisuudenvala Perustuslaille. Pitkällisen aikailuin jälkeen paavi Pius VI tuomitsi tuon perustuslain. Tämä aiheutti hajaannuksen ranskalaisen papiston keskuudessa.

Félicité Robert de Lamennais kitisoi voimakkaasti kirjassaan Essai sur l'indifférence en matière de religion, jonka hän kirjoitti vuosien 1817 ja 1823 välillä, gallikanismia ja sen periaatteita.

Lopulta vuonna 1870 Roomassa Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous julisti paavin erehtymättömäksi. Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille. Tuloksena oli Ranskan tasavallan maallistuminen ja vuonna 1905 tapahtunut täydellinen kirkon ja valtion ero.

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gallikanismi&oldid=2297092”