Ero sivun ”Margaret Bourke-White” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
laatuarviointi |
pari typoa, pientä kh |
||
| Rivi 32: | Rivi 32: | ||
| kotisivu = |
| kotisivu = |
||
}} |
}} |
||
'''Margaret Bourke-White''' ([[14. kesäkuuta]] [[1904]] [[New York]], [[New York (osavaltio)|New York]], [[Yhdysvallat]] – [[27. elokuuta]] [[1971]] [[Stamford (Connecticut)|Stamford]], [[Connecticut]], Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka teki pitkän uran [[Henry Luce]]n ''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''- ja ''[[Life (lehti)|Life]]''-lehdissä. Hän kuvasi muun muassa ensimmäisenä länsivaltioiden toimittajana [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]], [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] tapahtumia, Intian itsenäisyystaistelua ja [[Korean sota]]a. Hänen kuvansa [[Fort Peckin pato|Fort Peckin padosta]] on Yhdysvalloissa |
'''Margaret Bourke-White''' ([[14. kesäkuuta]] [[1904]] [[New York]], [[New York (osavaltio)|New York]], [[Yhdysvallat]] – [[27. elokuuta]] [[1971]] [[Stamford (Connecticut)|Stamford]], [[Connecticut]], Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka teki pitkän uran [[Henry Luce]]n ''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''- ja ''[[Life (lehti)|Life]]''-lehdissä. Hän kuvasi muun muassa ensimmäisenä länsivaltioiden toimittajana [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]], [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] tapahtumia, Intian itsenäisyystaistelua ja [[Korean sota]]a. Hänen kuvansa [[Fort Peckin pato|Fort Peckin padosta]] on Yhdysvalloissa ollut 1930-luvun nousukauden symboleja. Bourke-White teki myös useita kirjoja kirjailija [[Erskine Caldwell]]in kanssa. |
||
== Nuoruus ja opiskelu == |
== Nuoruus ja opiskelu == |
||
Margaret Bourke-White syntyi [[Bronx]]issa vuonna 1904. Hän oli yksi Joseph ja Minnie Bourke-Whiten kolmesta lapsesta. Joseph White oli painotaloissa työskennellyt insinööri, ja Minnie Bourke-White kotiäiti, joka oli opiskellut pikakirjoittajaksi. Minnie kannusti lapsiaan kouluttautumaan. Margaret oli lapsena kiinnostunut muun muassa sammakoista, ja hän halusi opiskella [[herpetologia]]a. Hän kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että kuvitteli itsensä tieteilijäksi, joka |
Margaret Bourke-White syntyi [[Bronx]]issa vuonna 1904. Hän oli yksi Joseph ja Minnie Bourke-Whiten kolmesta lapsesta. Joseph White oli painotaloissa työskennellyt insinööri, ja Minnie Bourke-White kotiäiti, joka oli opiskellut pikakirjoittajaksi. Minnie kannusti lapsiaan kouluttautumaan. Margaret oli lapsena kiinnostunut muun muassa sammakoista, ja hän halusi opiskella [[herpetologia]]a. Hän kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että kuvitteli itsensä tieteilijäksi, joka keräisi luonnontieteellisin museoihin näytteitä sademetsistä ja tekisi asioita, joita naiset eivät ikinä tehneet.<ref name="iphf">{{Verkkoviite | Osoite = https://iphf.org/inductees/margaret-bourke/| Nimeke = Margaret Bourke-White| Tekijä = Oden, Lori| Julkaisija = IPHF| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
||
Bourke-White aloitti vuonna 1921 taideopinnot [[Columbian yliopisto]]ssa. Toisena lukukautena hän kävi [[Clarence Hudson White]]n |
Bourke-White aloitti vuonna 1921 taideopinnot [[Columbian yliopisto]]ssa. Toisena lukukautena hän kävi [[Clarence Hudson White]]n valokuvauskurssin, josta hän piti. Hänen äitinsä pystyi isän kuoltua tammikuussa 1922 ostamaan tyttärelleen käytetyn kameran. Bourke-White opiskeli useissa yliopistoissa, ja vuonna 1921 hän siirtyi [[Michiganin yliopisto]]on opiskelemaan herpetologiaan. Michiganin yliopistossa hän tapasi Everett Chapmaniin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1924. He jatkoivat opiskeluitansa [[Purduen yliopisto]]ssa, missä Bourke-White keskittyi [[paleontologia]]an. Sen jälkeen Bourke-White opiskeli [[Case Western Reserve University|Western Reserve -yliopistossa]] ja viimeisen vuotensa [[Cornellin yliopisto]]ssa. [[Ithaca (New York)|Ithacaan]] Bourke-White oli muuttanut vuonna 1926 erottuaan Chapmanista.<ref name="loc">{{Verkkoviite | Osoite = https://loc.gov/rr/print/coll/womphotoj/bourkewhiteessay.html| Nimeke = Margaret Bourke-White (1904-1971)| Tekijä = Brannan, Beverly W.| Ajankohta = 2015| Julkaisija = The Library of Congress| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
||
== Ura == |
== Ura == |
||
=== Uran alku teollisuuskuvaajana === |
=== Uran alku teollisuuskuvaajana === |
||
Bourke-White ansaitsi Cornellissa hieman rahaa myymällä valokuvia koulun rakennuksista ja piha-alueista.<ref name="loc"/> Kuvat olivat suosittuja, ja jotkut uskoivat Bourke-Whiten opiskelevan |
Bourke-White ansaitsi Cornellissa hieman rahaa myymällä valokuvia koulun rakennuksista ja piha-alueista.<ref name="loc"/> Kuvat olivat suosittuja, ja jotkut uskoivat Bourke-Whiten opiskelevan valokuvausta. Hän päätti näyttää portfoliotansa arkkitehtitoimisto [[York and Sawyer]]ille. Siellä hänelle sanottiin, että hän voisi saada töitä mistä tahansa arkkitehtitoimistosta.<ref name="iphf"/> |
||
Bourke-White muutti valmistumisensa jälkeen [[Cleveland]]iin ja otti tavoitteekseen päästä naisena kaupungin terästehtaisiin. Hän perusti asuntoonsa studion. Myöhemmin hän siirsi sen [[Terminal Tower]]iin. Pilvenpiirtäjän läheisyydessä oli niin sanottu [[The Flats]] |
Bourke-White muutti valmistumisensa jälkeen [[Cleveland]]iin ja otti tavoitteekseen päästä naisena kaupungin terästehtaisiin. Hän perusti asuntoonsa studion. Myöhemmin hän siirsi sen [[Terminal Tower]]iin. Pilvenpiirtäjän läheisyydessä oli Clevelandin tunnettu teollisuusalue, niin sanottu [[The Flats]], missä hän pääsi kuvaamaan teräksen valmistusta. Hänen kuvansa vakuuttivat myös Otis Steelin johdon.<ref name="loc"/> |
||
=== ''Fortune''- ja ''Life''-lehteen === |
=== ''Fortune''- ja ''Life''-lehteen === |
||
''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''-lehden kustantaja [[Henry Luce]] näki |
Myös ''[[Fortune (lehti)|Fortune]]''-lehden kustantaja [[Henry Luce]] näki Bourke-Whiten valokuvat ja palkkasi hänet lehteensä. Bourke-White lähetettiin pian [[Chicago]]on kuvaamaan [[JBS USA|Swift and Company]]n lihanpakkaamoon. Hänen artikkelinsa ”Hogs” oli popularisoimassa valokuvaesseetä.<ref name="loc"/> Seuraavaksi Bourke-White lähetettiin vuonna 1930 Saksaan kuvaamaan [[Krupp]]in rautaruukkia.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Margaret-Bourke-White| Nimeke = Margaret Bourke-White| Ajankohta = 23.8.2020| Julkaisija = Encyclopædia Britannica| Viitattu = 24.10.2020 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
||
Saksasta Bourke-White jatkoi omillaan Neuvostoliittoon kuvaamaan [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]].<ref name="britannica"/> Länsimaiden valokuvaajat eivät ole aiemmin päässeet kuvaamaan Neuvostoliittoon, mutta Bourke-White onnistui suhteidensa, työnsä laadun ja viikkojen lobbauksen ansiosta saamaan viisumin. Hän teki |
Saksasta Bourke-White jatkoi omillaan Neuvostoliittoon kuvaamaan [[Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma|ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa]].<ref name="britannica"/> Länsimaiden valokuvaajat eivät ole aiemmin päässeet kuvaamaan Neuvostoliittoon, mutta Bourke-White onnistui suhteidensa, työnsä laadun ja viikkojen lobbauksen ansiosta saamaan viisumin. Hän teki vuosina 1930–1933 kolme matkaa Neuvostoliittoon, missä hän kuvasi teollisuutta ja elämää. Kuvia julkaistiin Neuvostoliiton lehdissä, ''Fortunesssa'' ja ''[[The New York Times Magazine]]ssa'' sekä Bourke-Whiten kirjassa ''Eyes on Russia''. Kuvat nostivat hänen Yhdysvaltojen tunnetuimpien valokuvaajien joukkoon.<ref name="loc"/> |
||
Luce tarjosi 1936 Bourke-Whitelle |
Luce tarjosi 1936 Bourke-Whitelle kokopäiväistä paikkaa uudesta ''[[Life (lehti)|Life]]''-lehdestään. Bourke-White otti paikan vastaan ja pysyi lehdessä lopun uraansa. ''Lifen'' ensimmäinen numero ilmestyi 23. marraskuuta 1936, ja sen kannessa oli Bourke-Whiten ottama kuva [[Fort Peckin pato|Fort Peckin padosta]]. Kuva monumentaalisesta rakennelmasta symboloi [[1930-luvun lama]]sta selviytymistä. [[Yhdysvaltain postilaitos]] otti kuvan 1900-luvulla postimerkkisarjaansa edustamaan 1930-lukua.<ref name="loc"/> |
||
=== Teollisuuskuvista yhteiskunnallisiin aiheisiin === |
=== Teollisuuskuvista yhteiskunnallisiin aiheisiin === |
||
| Rivi 69: | Rivi 69: | ||
Sodan jälkeen Bourke-White kuvasi Intiassa kahden vuoden ajan hindujen ja muslimien välistä taistelua ja maan itsenäisyystaistelua. Hän otti vuonna 1946 yhden tunnetuimmista [[Mahatma Gandhi]]a esittäneistä valokuvista.<ref name="loc"/> Siinä Gandhi oli [[rukki]]nsa kanssa. Kuvan ottamiselle oli kaksi ehtoa: hiljaista päivää viettänyttä Gandhia ei saanut puhutella eikä kuvassa saanut käyttää keinovaloa.<ref name="iphf"/> |
Sodan jälkeen Bourke-White kuvasi Intiassa kahden vuoden ajan hindujen ja muslimien välistä taistelua ja maan itsenäisyystaistelua. Hän otti vuonna 1946 yhden tunnetuimmista [[Mahatma Gandhi]]a esittäneistä valokuvista.<ref name="loc"/> Siinä Gandhi oli [[rukki]]nsa kanssa. Kuvan ottamiselle oli kaksi ehtoa: hiljaista päivää viettänyttä Gandhia ei saanut puhutella eikä kuvassa saanut käyttää keinovaloa.<ref name="iphf"/> |
||
Konservatiivinen kolumnisti [[Westbrook Pegler]] syytti Bourke-Whitea kommunistiksi tai niiden tukijaksi. Bourke-White yritti todistaa |
Konservatiivinen kolumnisti [[Westbrook Pegler]] syytti Bourke-Whitea kommunistiksi tai niiden tukijaksi. Bourke-White yritti todistaa isänmaallisuuttaan ottamalla kuvia [[Korean sota|Korean sodan]] rintamalta. Hän vietti Koreassa yhdeksän kuukautta ja palasi Yhdysvaltoihin tammikuussa 1953.<ref name="loc"/> |
||
== Viimeiset vuodet == |
== Viimeiset vuodet == |
||
Bourke-Whitella diagnosoitiin vuoden 1954 alussa [[Parkinsonin tauti]]. Hän jatkoi silti edelleen muutaman vuoden ajan ''Life''-lehden kuvaajana, mutta hän ei enää vuonna 1957 pystynyt fysioterapiasta huolimatta jatkamaan uraansa. Hän kirjoitti vuosien 1955–1963 aikana omaelämäkertaansa |
Bourke-Whitella diagnosoitiin vuoden 1954 alussa [[Parkinsonin tauti]]. Hän jatkoi silti edelleen muutaman vuoden ajan ''Life''-lehden kuvaajana, mutta hän ei enää vuonna 1957 pystynyt fysioterapiasta huolimatta jatkamaan uraansa. Hän kirjoitti vuosien 1955–1963 aikana omaelämäkertaansa ''Portrait of Myself''.<ref name="loc"/> |
||
Bourke-White taisteli melkein 20 vuoden ajan Parkinson tautia vastaan, mutta hän kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin elokuussa 1971.<ref name="loc"/> |
Bourke-White taisteli melkein 20 vuoden ajan Parkinson tautia vastaan, mutta hän kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin elokuussa 1971.<ref name="loc"/> |
||
Versio 20. syyskuuta 2021 kello 18.16
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Margaret Bourke-White | |
|---|---|
 Bourke-White vuonna 1955 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1904 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 27. elokuuta 1971 (67 vuotta) Stamford, Connecticut, Yhdysvallat |
| Ammatti | valokuvaaja |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Margaret Bourke-White (14. kesäkuuta 1904 New York, New York, Yhdysvallat – 27. elokuuta 1971 Stamford, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, joka teki pitkän uran Henry Lucen Fortune- ja Life-lehdissä. Hän kuvasi muun muassa ensimmäisenä länsivaltioiden toimittajana Neuvostoliiton ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa, toisen maailmansodan tapahtumia, Intian itsenäisyystaistelua ja Korean sotaa. Hänen kuvansa Fort Peckin padosta on Yhdysvalloissa ollut 1930-luvun nousukauden symboleja. Bourke-White teki myös useita kirjoja kirjailija Erskine Caldwellin kanssa.
Nuoruus ja opiskelu
Margaret Bourke-White syntyi Bronxissa vuonna 1904. Hän oli yksi Joseph ja Minnie Bourke-Whiten kolmesta lapsesta. Joseph White oli painotaloissa työskennellyt insinööri, ja Minnie Bourke-White kotiäiti, joka oli opiskellut pikakirjoittajaksi. Minnie kannusti lapsiaan kouluttautumaan. Margaret oli lapsena kiinnostunut muun muassa sammakoista, ja hän halusi opiskella herpetologiaa. Hän kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että kuvitteli itsensä tieteilijäksi, joka keräisi luonnontieteellisin museoihin näytteitä sademetsistä ja tekisi asioita, joita naiset eivät ikinä tehneet.[1]
Bourke-White aloitti vuonna 1921 taideopinnot Columbian yliopistossa. Toisena lukukautena hän kävi Clarence Hudson Whiten valokuvauskurssin, josta hän piti. Hänen äitinsä pystyi isän kuoltua tammikuussa 1922 ostamaan tyttärelleen käytetyn kameran. Bourke-White opiskeli useissa yliopistoissa, ja vuonna 1921 hän siirtyi Michiganin yliopistoon opiskelemaan herpetologiaan. Michiganin yliopistossa hän tapasi Everett Chapmaniin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1924. He jatkoivat opiskeluitansa Purduen yliopistossa, missä Bourke-White keskittyi paleontologiaan. Sen jälkeen Bourke-White opiskeli Western Reserve -yliopistossa ja viimeisen vuotensa Cornellin yliopistossa. Ithacaan Bourke-White oli muuttanut vuonna 1926 erottuaan Chapmanista.[2]
Ura
Uran alku teollisuuskuvaajana
Bourke-White ansaitsi Cornellissa hieman rahaa myymällä valokuvia koulun rakennuksista ja piha-alueista.[2] Kuvat olivat suosittuja, ja jotkut uskoivat Bourke-Whiten opiskelevan valokuvausta. Hän päätti näyttää portfoliotansa arkkitehtitoimisto York and Sawyerille. Siellä hänelle sanottiin, että hän voisi saada töitä mistä tahansa arkkitehtitoimistosta.[1]
Bourke-White muutti valmistumisensa jälkeen Clevelandiin ja otti tavoitteekseen päästä naisena kaupungin terästehtaisiin. Hän perusti asuntoonsa studion. Myöhemmin hän siirsi sen Terminal Toweriin. Pilvenpiirtäjän läheisyydessä oli Clevelandin tunnettu teollisuusalue, niin sanottu The Flats, missä hän pääsi kuvaamaan teräksen valmistusta. Hänen kuvansa vakuuttivat myös Otis Steelin johdon.[2]
Fortune- ja Life-lehteen
Myös Fortune-lehden kustantaja Henry Luce näki Bourke-Whiten valokuvat ja palkkasi hänet lehteensä. Bourke-White lähetettiin pian Chicagoon kuvaamaan Swift and Companyn lihanpakkaamoon. Hänen artikkelinsa ”Hogs” oli popularisoimassa valokuvaesseetä.[2] Seuraavaksi Bourke-White lähetettiin vuonna 1930 Saksaan kuvaamaan Kruppin rautaruukkia.[3]
Saksasta Bourke-White jatkoi omillaan Neuvostoliittoon kuvaamaan ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa.[3] Länsimaiden valokuvaajat eivät ole aiemmin päässeet kuvaamaan Neuvostoliittoon, mutta Bourke-White onnistui suhteidensa, työnsä laadun ja viikkojen lobbauksen ansiosta saamaan viisumin. Hän teki vuosina 1930–1933 kolme matkaa Neuvostoliittoon, missä hän kuvasi teollisuutta ja elämää. Kuvia julkaistiin Neuvostoliiton lehdissä, Fortunesssa ja The New York Times Magazinessa sekä Bourke-Whiten kirjassa Eyes on Russia. Kuvat nostivat hänen Yhdysvaltojen tunnetuimpien valokuvaajien joukkoon.[2]
Luce tarjosi 1936 Bourke-Whitelle kokopäiväistä paikkaa uudesta Life-lehdestään. Bourke-White otti paikan vastaan ja pysyi lehdessä lopun uraansa. Lifen ensimmäinen numero ilmestyi 23. marraskuuta 1936, ja sen kannessa oli Bourke-Whiten ottama kuva Fort Peckin padosta. Kuva monumentaalisesta rakennelmasta symboloi 1930-luvun lamasta selviytymistä. Yhdysvaltain postilaitos otti kuvan 1900-luvulla postimerkkisarjaansa edustamaan 1930-lukua.[2]
Teollisuuskuvista yhteiskunnallisiin aiheisiin
Bourke-White keskittyi alkujaan teollisuuskuviin, mutta 1930-luvun kuluessa hän alkoi entistä enemmän kiinnostua yhteiskunnallisista aiheista. Hän kuvasi muun muassa yhteiskunnallisia epäkohtia Louisvillessä vuoden 1937 tulvan aikana ja seuraavana vuonna Jersey Cityn korruptoinuttu pormestaria Frank Hagueta. Bourke-White todisti myös huhut kaupungin slummien lapsityövoiman käytöstä.[2]
Bourke-White aloitti 1930-luvun lopulla yhteistyön kirjailija Erskine Caldwellin kanssa. He dokumentoivat Yhdysvaltain eteläosissa 1930-luvun laman vaikutuksia. Caldwellin kirjoittama ja Bourke-Whiten kuvittama You Have Seen Their Faces ilmestyi vuonna 1937. Se menestyi sekä kriittisesti että taloudellisesti. Lifen toimeksiannosta Bourke-White ja Caldwell lähtivät vuonna 1938 kuvaamaan Tšekkoslovakiaan ja Unkariin Hitlerin ja natsismin nousua. He järkyttyivät näkemästään ja kuvasivat usean kuukauden ajan väkivaltaa ja antisemitismiä. Matkasta koottiin vuonna 1946 kirja Dear Fatherland, Rest Quietly: A Report On The Collapse Of Hitler's Thousand Years.[2]
Toisen maailmansodan kuvat
Bourke-White ja Caldwell menivät helmikuussa 1939 naimisiin. Pian tämän jälkeen Life lähetti Bourke-Whiten valokuvaamaan Britannian valmistautumista sotaan. Sieltä hän jatkoi Romaniaan, Turkkiin ja Lähi-itään. Yhdysvalloissa Bourke-White ja Caldwell dokumentoivat yhdysvaltalaista elämää ja julkaisivat kirjan Say Is This the USA?. He olivat kesällä 1941 Moskovassa, kun Saksa pommitti kaupunkia. Bourke-White oli paikalla ainoana länsivaltioiden valokuvaajana ja sai muun muassa kuvan, jossa Kremliä valaisivat sen ympärillä räjähdelleet pommit.[2]
Yhdysvaltain asevoimat akkreditoivat Bourke-Whiten sotakirjeenvaihtajaksi ensimmäisenä naisena. Lifen ja Pentagonin tekemän sopimuksen mukaan ilmavoimat sai oikeudet Bourke-Whiten kuviin. Hän kuvasi useiden kuukausien ajan tukikohtaa Englannissa, mutta kuultuaan suunnitelmasta hyökätä Pohjois-Afrikkaan hän kysyi lupaa lähteä kuvaamaan sitä. Bourke-Whitea kuljettanut laiva joutui kuitenkin torpedohyökkäkseen, ja hän pelastautui muiden laivalla olleiden kanssa peleastusveneisiin.[2]
Bourke-White kuvasi vuonna 1943 Italiassa maataisteluja, ja vuonna 1945 hän oli kenraali Pattonin joukkojen mukana Saksassa. Siellä hän kuvasi muun muassa itsemurhan tehneiden natsiupseerien perheitä, keskitysleirin vapauttamista ja pientä työleiriä, jonka juutalaiset vangit olivat sytyttäneet palaamaan.[2]
Intiasta Korean sotaan
Sodan jälkeen Bourke-White kuvasi Intiassa kahden vuoden ajan hindujen ja muslimien välistä taistelua ja maan itsenäisyystaistelua. Hän otti vuonna 1946 yhden tunnetuimmista Mahatma Gandhia esittäneistä valokuvista.[2] Siinä Gandhi oli rukkinsa kanssa. Kuvan ottamiselle oli kaksi ehtoa: hiljaista päivää viettänyttä Gandhia ei saanut puhutella eikä kuvassa saanut käyttää keinovaloa.[1]
Konservatiivinen kolumnisti Westbrook Pegler syytti Bourke-Whitea kommunistiksi tai niiden tukijaksi. Bourke-White yritti todistaa isänmaallisuuttaan ottamalla kuvia Korean sodan rintamalta. Hän vietti Koreassa yhdeksän kuukautta ja palasi Yhdysvaltoihin tammikuussa 1953.[2]
Viimeiset vuodet
Bourke-Whitella diagnosoitiin vuoden 1954 alussa Parkinsonin tauti. Hän jatkoi silti edelleen muutaman vuoden ajan Life-lehden kuvaajana, mutta hän ei enää vuonna 1957 pystynyt fysioterapiasta huolimatta jatkamaan uraansa. Hän kirjoitti vuosien 1955–1963 aikana omaelämäkertaansa Portrait of Myself.[2]
Bourke-White taisteli melkein 20 vuoden ajan Parkinson tautia vastaan, mutta hän kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin elokuussa 1971.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Oden, Lori: Margaret Bourke-White IPHF. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Brannan, Beverly W.: Margaret Bourke-White (1904-1971) 2015. The Library of Congress. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Margaret Bourke-White 23.8.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margaret Bourke-White Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
