Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma oli neuvostojohtaja Josif Stalinin aloittama ohjelma suunnitelmatalouden kehittämiseksi ja Neuvostoliiton muuttamiseksi. Tavoitteena oli tehdä Neuvostoliitosta teollistunut maa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisestä viisivuotiskaudesta tuli Neuvostoliiton suunnitelmatalouden toteuttamisen malli. Tarvittavan talouspolitiikan sisällöstä käytiin kommunistisen puolueen piirissä voimakasta keskustelua 1926–1928. Näin muodostui lähinnä kaksi eri lähestymistapaa, joista nopean raskaan teollistamisen linja voitti lähinnä siksi, että sitä pidettiin keinona puolustaa eristyksiin joutunutta maata ja poliittisesti sosialismiin oikeaoppisempana kuin markkinaehtoisempaa maaseudun yksityiseksi jättävä lähestymistapa.

Hidasta teollistumista tai nopeaa raskasta teollistamista maaseudun kustannuksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähinnä Vladimir Aleksandtovitš Bazarov, Vladimir Gustanovitš Groman ja Nikolai Kontratjev kannattivat geneeristä lähestymistapaa, jonka mukaan suunnittelun tuli heijastaa taloudessa jo itsestään olevia suuntauksia. Teleologinen lähestymistapa korosti sitä, että suunnitelman pitää kurinalaisella toimeenpanolla aikaansaada rakennemuutosta haluttuun suuntaan. Tätä suuntausta kannattivat muun muassa Gleb Maksimilianovitš Kržižanovski, Valerian Vladimirovitš Kyibyšev ja Stanislav Gustanovitš Strumilin. Nikolai Buharin ja Lev Trotski kannattivat hidasta teollistamista.

Linjaerimielisyydestä seurasi poliittisesti se, että Josif Stalin alkoi kutsua hidasta teollistamista kannattavia oikeistopoikkeamaksi.

Tavoitteet ja toimeenpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan liittyi oleellisesti elintarvikkeiden hintojen alentaminen ja pitäminen halpoina, mikä käytännössä tarkoitti maaseutuväestön tulojen vähentämistä siten, että muuttoliike raskaan teollisuuden edellyttämiin kaupunkeihin nopeutui. Raskaan teollisuuden investoinnit puolestaan toteutettiin ulkomaanlainoitta päinvastoin kuin esimerkiksi rautateiden rakentaminen Venäjän keisarikunnan loppuaikoina pääasiassa ranskalaisilla lainoilla, mikä oli tehnyt Venäjän riippuvaiseksi Ranskan tasavallasta, ja samalla johtanut siihen, ettei Venäjän keisarikunnan hallitus Nikolai II:n aikana eikä Venäjän väliaikaisen hallituksen aikana kyennyt irtautumaan sille kalliiksi käyneestä ensimmäisestä maailmansodasta, joka loppuvuoden 1916 ja vuoden 1917 kriisiytymisen vuoksi aiheutti keisarinvallasta luopumisen.

Yksityistyneestä maataloudesta johtuen elintarvikkeiden vapaan kaupan loppumista korkein hinnoin vastustettiin, minkä vuoksi maatalouden kollektivisointi eli yksityisten maatilojen liittäminen osuustoimintamuotoisiksi tiloiksi, kolhooseiksi ja suurehkoiksi valtiontiloiksi, sovhooseiksi, tuli valtiolle välttämättömäksi tavaksi valvoa maataloutta ja elintarvikkeiden jakelua. Maatalouden kollektivisoinnissa käytettiin myös pakottavia menetelmiä, joista äärimmäinen oli Ukrainan nälänhätä 1932–1933, johon liittyvistä tapahtumista on eriäviä mielipiteitä edelleen Venäjän federaation ja Ukrainan tasavallan kesken.