Ero sivun ”Sayn laki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Kirjallisuutta: Lisätty tynkä-mallinne Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
*{{Kirjaviite | Tekijä=Kates, Steven | Nimeke=Say's Law and the Keynesian revolution: how macroeconomic theory lost its way | Julkaisija=Edward Elgard Publishing Limited | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 978-1-85898-748-4}} |
*{{Kirjaviite | Tekijä=Kates, Steven | Nimeke=Say's Law and the Keynesian revolution: how macroeconomic theory lost its way | Julkaisija=Edward Elgard Publishing Limited | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 978-1-85898-748-4}} |
||
{{tynkä}} |
|||
[[Luokka:Makrotaloustiede]] |
[[Luokka:Makrotaloustiede]] |
||
Versio 1. toukokuuta 2020 kello 18.42
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
1767-1832
Sayn laki oli eräs klassisen taloustieteen perusteista. Sen mukaan makrotaloudenkin perustana on tuotanto, eikä tavallaan edes ole mitään erillistä kysyntää. Kaikki taloudellinen toimeliaisuus on tuotettujen tuotteiden ja palveluiden vaihtamista, eikä vaihtokauppaa eli taloudellista toimeliaisuutta tapahdu, ellei molemmilla osapuolilla ole jotain tuotettua vaihdettavana - tuotannon pitää syntyä, ennen kuin syntyy kysyntää. Raha toimii taloudessa vain hyödyllisenä vaihtovälineenä eikä sillä ole mitään sen yliluonnollisempaa arvoa. Yksinkertaistettuna Sayn laki on puhtaan tuotantokeskeinen näkemys markkinoihin.
Tästä voidaan johtaa, että kaikenlainen talouskasvu ja lisääntynyt tuotteiden ja palveluiden määrä voi syntyä vain, kun ihmiset ovat halukkaita ja kyvykkäitä tuottamaan enemmän.
Henkilön ommellessa vaikkapa villasukat ja myydessä ne hän saa niitä vastaavan summan rahaa, jonka hän myöhemmin käyttää talouteen luoden tuotteiden hintaa vastaavan kysynnän. Tuotantoa määrittää tuotettujen tuotteiden määrä, ei kysyntä. Maan, työvoiman tai tuotannontekijöiden käyttämättömyys (tai työttömyys) on mahdollista Sayn lain mukaan vain vapaaehtoisesti.
Sayn laki ei tietenkään oleta kaiken tuotannon maksavan itsensä. Myytävien tuotteiden hinta muodostuu asiakkaiden rajahyödyn perusteella, joka on laskeva. Niinpä tiettyjen tuotteiden ylituotanto ei sulje Sayn lakia pois, koska ylituotantoa tietyillä aloilla voi vastata vain alituotanto toisilla aloilla.
Ei ole selvyyttä siitä oliko Say ensimmäinen joka esitti periaatteen,[1][2] mutta sitä on nimitetty Sayn laiksi sen jälkeen kun John Maynard Keynes oli käyttänyt siitä kyseistä termiä 1930-luvulla.
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Kates, Steven: Say's Law and the Keynesian revolution: how macroeconomic theory lost its way. Edward Elgard Publishing Limited, 1998. ISBN 978-1-85898-748-4.