Rajahyöty

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rajahyöty määrittää kuluttajan halun ostaa tuotetta rahana

Rajahyöty eli marginaalihyöty on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen tai palvelun yhdestä lisäyksiköstä. Rajahyöty määrää, kuinka paljon henkilö on valmis maksamaan siitä. Rajahyötyteoria on vallitseva selitys hintojen määräytymiselle, ja sen kehitti 1800-luvulla itävaltalainen Friedrich von Wieser.

Laskeva rajahyöty tarkoittaa, että jokaisesta uudesta yksiköstä saatava hyödyn lisäys on pienempi edelliseen yksikköön nähden. Jos on nälkä, ensimmäisestä voileivästä saatava hyöty on suuri. Kymmenen voileivän jälkeen yhdestoista voileipä tuottaa enää vähän lisähyötyä.

Laskevan rajahyödyn takia useimmiten ihmiset eivät halua paljoa tiettyä asiaa tai paljoa jotain toista, vaan vähän molempia. Täydellisen substituutin tapauksessa hyödykkeet korvaavat toisensa eikä tämä pidä paikkaansa. Esimerkiksi joillekin ihmisille voi ja margariini ovat substituutteja, jolloin on sama, missä suhteessa niitä kulutetaan. Toisaalta täydellisen komplementin tapauksessa hyödykkeitä halutaan kuluttaa aina yhdessä. Voi ja leipä voidaan ajatella komplementeiksi ja niitä halutaan kuluttaa aina samassa suhteessa. Laskeva rajahyöty vastaa konveksia indifferenssikäyrää.

Siinä missä rajahyöty määrittää kuluttajien käyttäytymistä, rajakustannus määrittää tuotannon laajentumista tyydyttämään kuluttajien tarpeita.