Ero sivun ”Matti Janhunen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
täyd lähteen muk
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
laaj lähteen muk, wl
Rivi 2: Rivi 2:
'''Matti Janhunen''' ([[22. marraskuuta]] [[1902]] [[Rautalampi]], joissain lähteissä [[Sumiainen]] – [[9. joulukuuta]] [[1963]] [[Kerava]]) oli suomalainen punaupseeri, kommunistipoliitikko ja sosiaaliministeri [[Paasikiven III hallitus|Paasikiven III]] ja [[Pekkalan hallitus|Pekkalan hallituksissa]] (1945–1948).
'''Matti Janhunen''' ([[22. marraskuuta]] [[1902]] [[Rautalampi]], joissain lähteissä [[Sumiainen]] – [[9. joulukuuta]] [[1963]] [[Kerava]]) oli suomalainen punaupseeri, kommunistipoliitikko ja sosiaaliministeri [[Paasikiven III hallitus|Paasikiven III]] ja [[Pekkalan hallitus|Pekkalan hallituksissa]] (1945–1948).


Pienviljelijäperheeseen syntynyt Janhunen liittyi [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistiseen puolueeseen]] vuonna 1924. Seuraavalla vuosikymmenellä hän hankki punaupseerikoulutuksen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]], josta hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota ja pidätettiin myöhemmin yhdessä [[Hertta Kuusinen|Hertta Kuusisen]] kanssa. Tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli [[turvasäilö]]ssä ja yksi [[Koveron keskitysleiri]]n vangeista.
Pienviljelijäperheeseen syntynyt Janhunen toimi aluksi veturinlämmittäjänä, koneenhoitajana ja viilarina. Hän liittyi [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistiseen puolueeseen]] vuonna 1924. Seuraavalla vuosikymmenellä hän hankki punaupseerikoulutuksen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]], josta hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota ja pidätettiin vuonna 1934 yhdessä [[Hertta Kuusinen|Hertta Kuusisen]] kanssa. Tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli [[turvasäilö]]ssä ja yksi [[Koverin keskitysleiri]]n vangeista. Hänen sanottiin nauttineen suurta luottamusta sekä poliittisen vankien että kriminaalivankien keskuudessa. <ref name=uola />


Vankilasta Janhunen vapautui vasta marraskuussa 1944. Janhunen kuului tällöin SKP:n puoluetoimikuntaan. Yksi ensimmäisistä luottamustoimistaan Janhuselle tuli, kun oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] nimitti hänet vankilaolojen uudistamiskomiteaan. Samaan aikaan hän oli keskeinen henkilö SKP:n eduskuntavaalikamppailussa. Vaalien jälkeen presidentti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] nimitti Janhusen toiseksi sosiaaliministeriksi [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] esityksestä tämän kolmanteen hallitukseen. <ref name=uola>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 20, 38, 62, 65, 69–73, 139, 308, 334–335, 378| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva Kustannus Oy| Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref>
Vankilasta Janhunen vapautui vasta marraskuussa 1944. Janhunen kuului tällöin SKP:n puoluetoimikuntaan. Yksi ensimmäisistä luottamustoimista Janhuselle tuli, kun oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] nimitti hänet vankilaolojen uudistamiskomiteaan. Samaan aikaan hän oli keskeinen henkilö SKP:n eduskuntavaalikamppailussa. Vaalien jälkeen presidentti [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] nimitti huhtikuussa 1945 Janhusen toiseksi [[Sosiaaliministeri|sosiaaliministeriksi]] pääministeri [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] esityksestä tämän [[Paasikiven III hallitus|kolmanteen hallitukseen]]. Myös maaliskuussa 1946 nimitetyssä [[Pekkalan hallitus|Pekkalan hallituksessa]] Janhunen toimi sosiaaliministerinä.<ref name=uola>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 20, 38, 62, 65, 69–73, 139, 308, 334–335, 378| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva Kustannus Oy| Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref>


Paasikivi piti Janhusta maltillisena miehenä, jonka mukanaolo hallituksessa voitiin perustella sillä, että muussa tapauksessa salkku olisi mennyt jollekin jyrkemmän linjan kommunistille. Janhunen sopeutui hyvin hallitusyhteistyöhön, ja hänen ministerinpestinsä jatkuikin vielä Pekkalan hallituksessa. Toimikautenaan hän osallistui keskeisesti sodan jälkeen alkaneeseen sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön. Muun muassa kesäloma- ja lapsilisälait laadittiin hänen ollessaan sosiaaliministerinä.<ref>{{Kansallisbiografia|id = 861|nimi = Janhunen, Matti (1902–1963) |tekijä = Mikko Uola|ajankohta = 13.10.2004}}</ref>
Paasikivi piti Janhusta maltillisena miehenä, jonka mukanaolo hallituksessa voitiin perustella sillä, että muussa tapauksessa salkku olisi mennyt jollekin jyrkemmän linjan kommunistille. Janhunen sopeutui hyvin hallitusyhteistyöhön, joten on ymmärrettävää, että hänen ministerinpestinsä jatkui vielä Pekkalan hallituksessa. Ministerikautenaan hän osallistui keskeisesti sodan jälkeen alkaneeseen sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön. Muun muassa kesäloma- ja lapsilisälait laadittiin hänen ollessaan sosiaaliministerinä.<ref>{{Kansallisbiografia|id = 861|nimi = Janhunen, Matti (1902–1963) |tekijä = Mikko Uola|ajankohta = 13.10.2004}}</ref> Kansanedustajaa hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut. <ref name=uola />


Hallitustyöskentelynsä päätyttyä Janhunen siirtyi [[Kansaneläkelaitos|Kansaneläkelaitoksen]] johtajaksi ja [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] tilintarkastajaksi. Lisäksi hän toimi [[Enso-Gutzeit Oy|Enso-Gutzeitin]] ja [[Alko]]n hallintoneuvostoissa sekä päätoimitti SKP:n aatteellis-poliittista julkaisua ''[[Kommunisti (Suomi)|Kommunisti]]''. Hän oli myös [[Kulttuuritalo]]n rakennustoimikunnan puheenjohtaja 1955–1958.
Hallitustyöskentelynsä päätyttyä Janhunen siirtyi [[Kansaneläkelaitos|Kansaneläkelaitoksen]] johtajaksi. Hän kuitenkin erosi tehtävästä yllättäen vuonna 1951. Syyksi on arveltu puolueen vaalityön organisointitarvetta. Myöhemmin hän toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] tilintarkastajana sekä [[Enso-Gutzeit Oy|Enso-Gutzeitin]] ja [[Alko]]n hallintoneuvostoissa. Hän päätoimitti pitkään SKP:n aatteellis-poliittista julkaisua ''[[Kommunisti (Suomi)|Kommunisti]]''. Hän oli myös [[Kulttuuritalo]]n rakennustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 1955–1958.


==Lähteet==
==Lähteet==
Rivi 14: Rivi 14:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
*[https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/m2/169 Matti Janhunen Valtioneuvoston ministeritietokannassa]
*[https://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/m2/169 Matti Janhunen]. Valtioneuvoston ministeritietokanta.





Versio 28. maaliskuuta 2020 kello 14.15

Janhunen puhumassa punaisten haudalla Malmin hautausmaalla elokuussa 1948.

Matti Janhunen (22. marraskuuta 1902 Rautalampi, joissain lähteissä Sumiainen9. joulukuuta 1963 Kerava) oli suomalainen punaupseeri, kommunistipoliitikko ja sosiaaliministeri Paasikiven III ja Pekkalan hallituksissa (1945–1948).

Pienviljelijäperheeseen syntynyt Janhunen toimi aluksi veturinlämmittäjänä, koneenhoitajana ja viilarina. Hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924. Seuraavalla vuosikymmenellä hän hankki punaupseerikoulutuksen Neuvostoliitossa, josta hän palasi Suomeen järjestämään SKP:n maanalaista organisaatiota ja pidätettiin vuonna 1934 yhdessä Hertta Kuusisen kanssa. Tästä alkoi yli kymmenvuotinen vankila-aika. Sotavuosina hän oli turvasäilössä ja yksi Koverin keskitysleirin vangeista. Hänen sanottiin nauttineen suurta luottamusta sekä poliittisen vankien että kriminaalivankien keskuudessa. [1]

Vankilasta Janhunen vapautui vasta marraskuussa 1944. Janhunen kuului tällöin SKP:n puoluetoimikuntaan. Yksi ensimmäisistä luottamustoimista Janhuselle tuli, kun oikeusministeri Urho Kekkonen nimitti hänet vankilaolojen uudistamiskomiteaan. Samaan aikaan hän oli keskeinen henkilö SKP:n eduskuntavaalikamppailussa. Vaalien jälkeen presidentti Mannerheim nimitti huhtikuussa 1945 Janhusen toiseksi sosiaaliministeriksi pääministeri J. K. Paasikiven esityksestä tämän kolmanteen hallitukseen. Myös maaliskuussa 1946 nimitetyssä Pekkalan hallituksessa Janhunen toimi sosiaaliministerinä.[1]

Paasikivi piti Janhusta maltillisena miehenä, jonka mukanaolo hallituksessa voitiin perustella sillä, että muussa tapauksessa salkku olisi mennyt jollekin jyrkemmän linjan kommunistille. Janhunen sopeutui hyvin hallitusyhteistyöhön, joten on ymmärrettävää, että hänen ministerinpestinsä jatkui vielä Pekkalan hallituksessa. Ministerikautenaan hän osallistui keskeisesti sodan jälkeen alkaneeseen sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön. Muun muassa kesäloma- ja lapsilisälait laadittiin hänen ollessaan sosiaaliministerinä.[2] Kansanedustajaa hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut. [1]

Hallitustyöskentelynsä päätyttyä Janhunen siirtyi Kansaneläkelaitoksen johtajaksi. Hän kuitenkin erosi tehtävästä yllättäen vuonna 1951. Syyksi on arveltu puolueen vaalityön organisointitarvetta. Myöhemmin hän toimi Suomen Pankin tilintarkastajana sekä Enso-Gutzeitin ja Alkon hallintoneuvostoissa. Hän päätoimitti pitkään SKP:n aatteellis-poliittista julkaisua Kommunisti. Hän oli myös Kulttuuritalon rakennustoimikunnan puheenjohtaja vuosina 1955–1958.

Lähteet

  1. a b c Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 20, 38, 62, 65, 69–73, 139, 308, 334–335, 378. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
  2. Mikko Uola: Janhunen, Matti (1902–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Eino Kilpi
Suomen sosiaaliministeri
19461948
Seuraaja:
Valdemar Liljeström