Ero sivun ”Laskukynnys” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p poistettu Luokka:Hydrologia; lisätty Luokka:Limnologia HotCat-työkalulla |
p lisätty Luokka:Potamologia HotCat-työkalulla |
||
| Rivi 26: | Rivi 26: | ||
* Pajunen, Hannu: [http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/4-2013/Geologi_4_2013_saarijarvi.pdf Saarijärven reitin yläosan kehitys jääkauden jälkeen], Geologi, nro 4, 2013 |
* Pajunen, Hannu: [http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/4-2013/Geologi_4_2013_saarijarvi.pdf Saarijärven reitin yläosan kehitys jääkauden jälkeen], Geologi, nro 4, 2013 |
||
[[Luokka:Limnologia]] |
[[Luokka:Limnologia]] |
||
[[Luokka:Potamologia]] |
|||
Versio 21. helmikuuta 2020 kello 15.57
Laskukynnys on hydrologiassa järven rannan, tai vastaavasti valuma-alueen vedenjakajan, matalin kohta. Järvissä on yleensä vain yksi laskukynnys, sillä vesi juoksee järvestä pois aina sen matalimmasta kohdasta, mikä samalla määrittää järven vedenpinnan korkeuden. Järven laskukynnyksessä sijaitsee ojan tai joen luusua. On harvinaista, että järvellä on kaksi tai useampia laskukynnyksiä ja silloin järveä kutsutaan bifurkaatiojärveksi.[1]
Laskukynnyksen eroosio
Järven laskukynnyksen yli virtaa vesi, jonka eroosio siirtää pois maa-ainesta syventäen laskukynnyksen pohjaa. Kuvattu tapahtuma on nopea uusilla järvillä, jolloin vesi vie aluksi helposti irtoavat maalajit mennessään ja tämä vaihe kestää tavallisesti vain vuosia. Sitä mukaa, kun eroosio syventää laskukynnyksen pohjaa, laskee myös järven vedenpinta. Seuraava eroosion vaihe kestää satoja tai tuhansia vuosia, jonka vuoksi järven vedenpinta alenee myös hitaasti. Silloin vastustuskykyisimmät rakenteet, kuten suuret kivenlohkareet tai halkeileva kallio murtuu pala palalta. Vasta ehjä peruskallio on laskukynnyksenä pitkään kestävä pohja.[2]
Laskukynnyksen vaihtuminen
Järven laskukynnys voi vaihtua toiseen. Suomessa tunnetaan monia tapauksia, jossa suuren järven alueella tapahtuva epätasainen maankohoaminen kallistaa järven allasta. Siinä kohtaa järven rannasta, missä maa kohoaa hitaimmin, vedenpinta nousee nopeimmin ja vesi kiipeää, yleensä vuosisatojen aikana hitaasti, ylemmäksi. Kun vesi on kohonnut järven valuma-alueen vedenjakajalle, murtaa se itsensä siitä läpi ja virtaavien vesien eroosio voi kuluttaa vedenjakajalle uoman. Yleensä järven aikaisempi lasku-uoma kuivuu tapahtuman aikana ja uusi laskukynnys määrittää järvelle uuden vedenpinnan korkeuden. Uuteen laskukynnykseen voi kehittyä järven uusi laskujoki. Uusi laskukynnys voi syntyä myös kevättulvan tai ihmisen kaivaustoiminnan seurauksena.[3][1]
Järven säännöstely
Järven vedenpinnan korkeutta voi säädellä patoamalla luusuassa olevaa laskukynnystä tai kaivamalla laskukynnystä matalamman. Viimeksi mainitulla tavalla toimitaan järvenlaskussa, kun halutaan laskea järven vedenpintaa alemmaksi. Säännösteltävän järven luusuassa on patolaite, jolla voidaan hallitusti nostaa tai laskea vedenpintaa.[4][5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Seppä, Heikki & Matti Tikkanen: Land uplift-driven shift of the outlet of Lake Ähtärinjärvi, western Finland, s. 5–18. Bulletin of the Geological Society of Finland, Vol. 78. Helsinki: Suomen geologinen seura, 2006. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 10.8.2010). (englanniksi)
- ↑ Eronen, Matti & al.: Rates of Holocene isostaric uplift and relative sea-level lowering of the Baltic in SW Finland based on studies of isolation contacts. Boreas, 2001, 30. vsk, s. 17–30. Oslo, Norja: John Wiley & Sons Ltd. ISSN 0300-9483. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 21.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Nenonen, Jari & Portaankorva, Anne: NEED-hankealueen geologiaa (GTK), Itä-Suomen yliopisto, 2007–2013, viitattu 21.4.2017
- ↑ Ympäristö.fi: Säännöstely, viitattu 25.4.2017
- ↑ Ympäristö.fi: Inarijärven säännöstely, viitattu 25.4.2017
Aiheesta muualla
- Pajunen, Hannu: Saarijärven reitin yläosan kehitys jääkauden jälkeen, Geologi, nro 4, 2013