Ero sivun ”Tukholma-syndrooma” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p wl korjattu |
→Tapaushistoria: Kielioppia oikeistettu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Syndrooma on saanut nimensä [[Tukholma]]ssa 23. lokakuuta 1973 tapahtuneen [[Norrmalmstorgin pankkiryöstö]]ä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka heidät tuomittiin vankilaan. Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön [[kriminologia|kriminologi]] ja [[psykologi]] [[Nils Bejerot]], joka avusti poliisia ryöstön aikana.<ref name="time">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1920301,00.html| Nimeke = Stockholm Syndrome| Tekijä = Fitzpatrick, Laura| Julkaisu = Time Magazine| Ajankohta = 31.8.2009| Julkaisija = Time Inc| Viitattu = 11.5.2013| Kieli = {{en}}}}</ref> Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä, josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti. |
Syndrooma on saanut nimensä [[Tukholma]]ssa 23. lokakuuta 1973 tapahtuneen [[Norrmalmstorgin pankkiryöstö]]ä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka heidät tuomittiin vankilaan. Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön [[kriminologia|kriminologi]] ja [[psykologi]] [[Nils Bejerot]], joka avusti poliisia ryöstön aikana.<ref name="time">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,1920301,00.html| Nimeke = Stockholm Syndrome| Tekijä = Fitzpatrick, Laura| Julkaisu = Time Magazine| Ajankohta = 31.8.2009| Julkaisija = Time Inc| Viitattu = 11.5.2013| Kieli = {{en}}}}</ref> Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä, josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti. |
||
Tukholma-syndroomaa on ilmennyt [[lentokonekaappaus|lentokonekaappauksien]] ja useiden [[kidnappaus|ihmisryöstöjen]] yhteydessä. [[Symbioottinen vapautusarmeija]] kaappasi vuonna 1974 perijätär [[Patty Hearst]]in, josta tuli heidän rikostoverinsa, joka auttoi ryhmittymää pankkiryöstössä. Vuonna 1985 [[TWA:n lento 847]] kaapattiin pian [[Ateena]]sta lähdön jälkeen. Kaksi terroristia vaati päästä [[Libanon]]iin. Maassa he pitivät matkustajia vankeinaan ja tappoivat yhden panttivangeista, mutta silti jälkikäteen yksi kaapatuista puolusti kaappaajia sanomalla, etteivät he olleet pahoja ihmisiä.<ref name="time"/> |
Tukholma-syndroomaa on ilmennyt [[lentokonekaappaus|lentokonekaappauksien]] ja useiden [[kidnappaus|ihmisryöstöjen]] yhteydessä. [[Symbioottinen vapautusarmeija]] kaappasi vuonna 1974 perijätär [[Patty Hearst]]in, josta tuli heidän rikostoverinsa, joka auttoi ryhmittymää pankkiryöstössä. Vuonna 1985 [[TWA:n lento 847]] kaapattiin pian [[Ateena]]sta lähdön jälkeen. Kaksi terroristia vaati päästä [[Libanon]]iin. Maassa he pitivät matkustajia vankeinaan, ja tappoivat yhden panttivangeista, mutta silti jälkikäteen yksi kaapatuista puolusti kaappaajia sanomalla, etteivät he olleet pahoja ihmisiä.<ref name="time"/> |
||
Myös pitkän aikaa vankeudessa olleet henkilöt ovat osoittaneet positiivisia tunteita kidnappaajiaan kohtaan. Yhdysvaltalaisen [[Michael J. Devlin]]in vuonna 2002 kaappaama missourilainen Shawn Hornbeck -niminen poika oli vankina yli neljä vuotta, mutta ilmoittaessaan poliisille varastetusta pyörästä kertoi olevansa Shawn Devlin.<ref name="time"/> |
Myös pitkän aikaa vankeudessa olleet henkilöt ovat osoittaneet positiivisia tunteita kidnappaajiaan kohtaan. Yhdysvaltalaisen [[Michael J. Devlin]]in vuonna 2002 kaappaama missourilainen Shawn Hornbeck -niminen poika oli vankina yli neljä vuotta, mutta ilmoittaessaan poliisille varastetusta pyörästä kertoi olevansa Shawn Devlin.<ref name="time"/> |
||
Versio 9. joulukuuta 2019 kello 04.20
Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa tai pakenemaan poliisilta. Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.
Tapaushistoria
Syndrooma on saanut nimensä Tukholmassa 23. lokakuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka heidät tuomittiin vankilaan. Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön kriminologi ja psykologi Nils Bejerot, joka avusti poliisia ryöstön aikana.[1] Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä, josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti.
Tukholma-syndroomaa on ilmennyt lentokonekaappauksien ja useiden ihmisryöstöjen yhteydessä. Symbioottinen vapautusarmeija kaappasi vuonna 1974 perijätär Patty Hearstin, josta tuli heidän rikostoverinsa, joka auttoi ryhmittymää pankkiryöstössä. Vuonna 1985 TWA:n lento 847 kaapattiin pian Ateenasta lähdön jälkeen. Kaksi terroristia vaati päästä Libanoniin. Maassa he pitivät matkustajia vankeinaan, ja tappoivat yhden panttivangeista, mutta silti jälkikäteen yksi kaapatuista puolusti kaappaajia sanomalla, etteivät he olleet pahoja ihmisiä.[1]
Myös pitkän aikaa vankeudessa olleet henkilöt ovat osoittaneet positiivisia tunteita kidnappaajiaan kohtaan. Yhdysvaltalaisen Michael J. Devlinin vuonna 2002 kaappaama missourilainen Shawn Hornbeck -niminen poika oli vankina yli neljä vuotta, mutta ilmoittaessaan poliisille varastetusta pyörästä kertoi olevansa Shawn Devlin.[1]
Piirteet
Tukholma-syndrooma on dramaattinen uhrin tuntema positiivinen tunneside kaappaajaansa. Frank Ochberg ja David Soskice tunnistivat neljä tekijää, jotka vaikuttavat syndrooman kehittymiseen. Niihin kuuluvat tapauksen intensiivisyys ja kesto, panttivangin selviytymisen riippuvuus kaappaajasta ja panttivangin psykologinen etäisyys auktoriteeteistä. Tutkimukset erilaisista kaappaustilanteista ovat osoittaneet, että Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja pahoinpidellyiltä puolisoilta.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Fitzpatrick, Laura: Stockholm Syndrome Time Magazine. 31.8.2009. Time Inc. Viitattu 11.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Burgess, Ann Wolbert & Regehr Cheryl & Roberts, Albert R.: Victimology: Theories and Applications, s. 43. Sudbury, Massachusetts: Jones and Bartlett Publishers, 2010. ISBN 978-0-7637-7210-9. Google-kirjat (viitattu 11.5.2013). (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Love and Stockholm Syndrome: The Mystery of Loving an Abuser Psykologi Dr Joseph Carver kirjoittaa CounsellingResource.com (englanniksi)
- Nils Bejerotin artikkeleita Norrmalmstorgin tapahtumista